Antti Tuuri: Suuri asejuna Pietarista

Paperissa oli sellainen nimi, etteivät varikolla ruvenneet vastaan väittämään, ja siinä oli sellaiset leimat, että uskoivat sen miehen nimensä kirjoittaneen, jolle nimi kuului: Vladimir Iljitš Lenin. Mutta auttamaan eivät meitä varikolla ruvenneet. Käskivät ottaa mitä meille kuului ja hoitaa itse tavaramme Suomen asemalle.

Suuri asejuna Pietarista (2006)
Antti Tuuri
Kustannus HD 2006
Kovakantinen, 203 sivua


Kirjastosta
GR: 3/5
★★★


Tämä tuli lainattua kirjastosta ja luettuakin puolittain vahingossa. Aihe vain alkoi kiinnostaa sen verran paljon, että kirja ohitti muut mielenkiintoiset lukujonossa. Toisaalta myös lyhyet kappaleet ja suhteellisen iso fontti antoivat odottaa nopeasti luettavaa kirjaa, mitä se kyllä olikin. (Ne ohitetut ovatkin sitten pitempiä...) Tämä oli myös ensimmäinen lukemani Antti Tuurin kirja. Tyyliltään se on oikeastaan dokumenttiromaani, erityistä juonta ei ole.

Kirjan otsikko kertookin jo aiheen, joka myös perustuu tositapahtumiin. Tammikuun lopulla 1918 Pietarista lähti suuri asejuna Suomeen Viipurin, ja muutaman muun aseman, kautta Helsinkiin ja Tampereelle. Junaan oli lastattu (kirjan mukaan) 15 000 kivääriä, niihin kaksi miljoonaa patruunaa, kolmisenkymmentä "kuularuiskua" patruunoineen sekä kymmenen tykkiä, joihin oli ammuksia kuusi junanvaunullista, joiden lisäksi tuli vielä kaksi panssariautoa, jotka kuulemma näyttivät siltä, etteivät kuuluisi kenellekään. Aivan kaikkia Lenin ei ollut suomalaisille punakaarteille luvannut, mutta varastonhoitajaa ei ilmeisesti kiinnostanut asia tarpeeksi tarkistaakseen määriä. Tämä myös jatkui läpi kirjan, rekkoja otettiin käyttöön niitä tarvittaessa ja luvan antoi pistooli.

Enni Mustonen: Lapinvuokko

– ... ja saksan kielestä laudatur, rehtorin ääni kaikui korvissani veren kohinan lävitse.

Lapinvuokko (2010)
Enni Mustonen (oik. Kirsti Manninen)
Otava 2011 (Seven-pokkari)
255 sivua
sarja: Pohjatuulen tarinoita #1

Bookcrossing
GR: 3/5 tähteä
★★ ½


Lapinvuokko on kertomus nuoren naisen, tuoreen ylioppilaan elämästä toisen maailmansodan aikana, talvisodasta Lapin sotaan. Sivumäärästä voi huomata, että aika kulkee nopeasti ja kirjakin tuli luettua nopeasti. Minunkin piti vain vilkaista kirjan varsinaista pääjuonta, eli Annikin rakastumista saksalaiseen upseerin ollessaan hänellä sihteerinä, mutta kohta olinkin lukenut kirjan melkein loppuun, tosin ehkä hyppien tylsimpien tai pahimpien kohtien yli, joten sittenhän piti lukea alkukin. Juonen ennalta-arvattavuudesta johtuen tämä epätavallinen lukutapa ei oikeastaan haitannut ollenkaan, sillä suurta jännitystä ei oikein päässyt missään kohtaa syntymään, mitä osittain selittää muistaakseni myös jostain lukemani toisen painoksen takakannen teksti, missä juonta kerrotaan turhan pitkälle.

Ismael Kadare: Kolme surulaulua Kosovolle

Rauhaa ei koskaan ollut tehty sen jälkeen, kun huhu sodan alkamisesta oli levinnyt. Sen sijaan päinvastainen tilanne oli melkeinpä tavanomaista suurella niemimaalla: rauhantoiveiden jälkeen julistettiin yhtäkkiä sota.

Tri këngë zie për Kosovën (1998)
Ismael Kadare
suom. Tuula Nevala (avustaja Eset Feka)
Faros-kustannus Oy 2009
88 sivua

Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★ ½


Harvoin historiallinen romaani on näin kirjoitusajankohtaansa liittyvä. Kirja nimittäin kertoo Kosovo Poljen taistelusta kesäkuussa vuonna 1389, ja kyseisellä taistelulla on merkityksensä vielä nykypäivänäkin, ainakin mitä tulee Kosovon itsenäistymiseen. Ottomaanien aikana albaanit myös kääntyivät kristityistä muslimeiksi. Kadaren kirjoittaessa tätä Kosovosta taisteltiin jälleen, tällä kertaa serbialaiset ja Kosovon vapautusarmeija NATOn tukemana. Tämä on myös ensimmäinen albanialainen kirjani, vaikka sijoitankin sen kartalla Kosovoon, koska sinne se enimmäkseen sijoittuu (ja useimmat kosovolaiset ovat albaaneja).

Sjón: Skugga-Baldur

Punaruskeat napaketut muistuttavat ihmeellisen paljon kiviä. Kun ne makaavat kivien vieressä talvisin, niitä on toivotonta erottaa kivikosta. Paljon vaikeampaa kuin sinikettuja, jotka aina jotenkin häämöttävät tai kuultavat hangella.

Skugga-Baldur (2000)
Sjón
suom. Tuomas Kauko
Like 2005
112 sivua

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2005
Bookcrossing-kirja
GR: tähteä
★★★½

Vuonna 2000 on tainnut olla jotain erikoista ilmassa. Johanna Sinisalo kirjoitti silloin Ennen päivänlaskua ei voi -kirjassaan peikosta ja näköjään samana vuonna Sjón kirjoitti skuggabaldurista. Molempia yhdistävät myös osittain todella lyhyet kappaleet, vaikka muuten kirjoissa ei taida olla paljoakaan samaa. Mytologisen olennon tuominen realistisen kerrontaan muistutti minua kuitenkin välillä Sinisalon kirjasta.

Suomentajan huomautus: skuggabaldur on islantilaisten kansantarinoiden hahmo, joka on puoliksi kissa, puoliksi kettu tai koira. Sanalla voidaan tarkoittaa myös pahaa henkeä tai salamyhkäistä ihmistä, piileskelijää.

Italo Calvino: Halkaistu varakreivi

Käytiin sotaa turkkilaisia vastaan. Terralban varakreivi, enoni Medardo, ratsasti halki Böömin tasangon suoraan kristittyjen leiriä kohti.

Il visconte dimezzato (1952)
Italo Calvino
suom. Jorma Kapari
Tammi 2004, Keltainen kirjasto #96
115 sivua
sarja: I nostri antenati #1

Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★ ½

Olen jostain syystä lukenut ehkä viimeisen parin vuoden aikana varmaan enemmän spekulatiivistä fiktiota kuin koskaan aikaisemmin yhteensä, ja sittenkin vähäinen kirjamäärä kertoo siis siitä, että genre on minulle todella tuntematon. En oikeastaan varsinaisesti edes pidä maagisesta realismista, mutta tämänkin kuvailu (ohuutensa lisäksi) kiinnosti minua kovasti. Lisäksi Helsingin Sanomat sisällytti sen Keltaisen kirjaston 60 parhaan kirjan listalleen. Halkaistu varakreivi siis kertoo, nimensä mukaisesti, varakreivistä, joka palaa sodasta kirjaimellisesti halkaistuna (pitkittäis-, ei leveyssuunnassa, kuten ilmeisesti kannen kuvasta alunperin päättelin). Valitettavasti vain kotiin palaa ensimmäisenä se paha puolisko...

Heidi Köngäs: Hertta

En tuhoudu, vaikka yritetään. En lakkaa taistelemasta, koskaan. Porvarit, te ette saa minua.

Hertta (2015)
Heidi Köngäs
Otava, 2015
285 sivua



Kirjastosta
GR: 3/5 tähteä
★★★½


Olin muistaakseni ensimmäinen, joka lisäsi tämän Goodreadsin tietokantaan keväällä nähtyäni uutisen sen julkaisemisesta, sillä aihe kiinnosti minua. Kirjaan tartuin huomattuani sen kirjaston VIP-hyllyssä ja luettuani muutaman ihastuneen blogikirjoituksen. Tätä ennen olen lukenut Hella Wuolijoen vankilapäiväkirjan ja yhden "Leinon vangin" elämäkerran, toisen muistelmat "Berijan tarhoista" omistan, ja lisäksi olen lainannut Olavi Paavolaisen teoksen, mutta sitä en tullut kuitenkaan lukeneeksi.

En koskaan lakkaa ihmettelemästä, kuinka niinkin monet tärkeät hahmot Suomen historiasta liittyvät toisiinsa ihan henkilökohtaisellakin tasolla, ja, varsinkin Kuusisen ja Paavolaisen kohdalla, heidän ollessaan poliittisesti jossain määrin eri puolilla, toisen vietettyä jatkosodan vuodet turvasäilössä ja toisen tiedotusupseerina. (Paavolaisen aikaisempi ystävätärhän tapettiin hänen sekaannuttuaan Lapuan liikkeeseen ja sen johtoon. Hänestäkin, Minna Craucherista, olen lukenut elämäkerran, ja Waltarin Suuressa illusionissahan hän esiintyy varsin tunnistettavana sivuhahmona.) Wuolijoki nyt oli ristiriitaisuus jo yksinäänkin, menestynyt liikenainen ja kuitenkin kallellaan, ja paljon, Neuvostoliiton puoleen. Sakari Tuomiojan (Hellan tyttärenpoika, jos ei joku sattunut tietämään) kirjoittama elämäkerta hänestä on ollut pitkään lukulistallani, samoin Otto Mannisen Kerttu Nuortevasta kirjottama. Antero Uiton kirjoittaman elämäkerran nimi kertonee puolestaan monen mielipiteen Hertan isästä, "Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen". Tämän "tittelin" hänelle antoi ilmeisesti itse Lenin. Leinon tytär, joka kirjan alussa oli vielä nuori tyttö, tuli sittemmin kuuluisaksi aivan toisissa merkeissä ja miehensä sukunimen ottaneena. Hän on siis Lieko Zachovalová, ainakin vanhemmalle polvelle kovinkin tuttu Prahan keväältä vuonna 1968 ja jopa Viron presidentti Lennart Meri muisti hänen uutisraporttinsa.

Sofi Oksanen: Puhdistus

Puhdistus (2008)
Sofi Oksanen
WSOY, 2008
381 sivua

Finlandia 2008
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2010
BC-kirja, lainassa
GR: 4/5 tähteä
★★★★

This was a difficult book to read, as I thought it would be. I have also seen the movie some years ago, so I didn't get to experience the suspense as I would have if I hadn't know the story beforehand. However I do remember that I was speechless after seeing the movie, as was my friend.

Marguerite Duras: Rakastaja

L'amant (1984)
Marguerite Duras
suom.?
Otava 2006, Otavan kirjasto
121 sivua

Prix Goncourt 1984
Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★

Ville Ranta: Kyllä eikä ei

Kyllä eikä ei (2013)
Ville Ranta
WSOY, 2013
264 sivua


Sarjakuva-Finlandia 2013
BC-kirja, kiertokirjana
GR: 3/5 tähteä
★★★


Historiallinen, uskonnollissävytteinen sarjakuvaromaani, joka sijoittuu Ouluun noin vuonna 1840.

Luen harvoin sarjakuvakirjoja, mutta satuin saamaan tämän lainaan, joten tulipahan tutustuttua tähänkin taiteenalaan. Tarina oli minusta "ihan kiva", mutta ei ehkä kovin mieleenjäävä. Piirrostyyli ei ihastuttanut, mutta ei myöskään vihastuttanut, joten ihan mielelläni luin loppuunkin. En ehkä aivan ymmärtänyt, mikä oli tarinan pointti. Ehkä romaanien lukijana olisin kaivannut syvempia henkilöhahmoja, nyt ne jäivät vähän pintaraapaisuiksi.

Aino Kallas: Sudenmorsian

Sudenmorsian - hiidenmaalainen tarina (1928)
Aino Kallas
Otava 2007, Keskiyön kirjasto
96 sivua



Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★½

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Nälkävuosi, 2012
Siltala 2012
141 sivua


Finlandia-ehdokas 2012 
Man Booker International -ehdokas 2016
BC-kirja
GR: 4/5 tähteä
★★★½

Diana Gabaldon: Muukalainen

Outlander, 1991
Gummerus 2004
suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Pokkari, 825 sivua



BC-kirja
GR: 2/5 tähteä
★★

So did I really think this was worth only two stars?

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus

Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatus (2010)
Indrek Hargla
suom. Jouko Vanhanen
Moreeni 2011
349 sivua
sarja: Apteeker Melchior #1

Kirjastosta
GR: 3/5 tähteä
★★★

Heidi Köngäs: Dora, Dora

Dora, Dora (2012)
Heidi Köngäs
Otava, 2013
Pokkari, 333 sivua


Finlandia-ehdokas 2012
Oma, vapautettu
GR: 3/5 tähteä
★★ ½

Elizabeth Kostova: Historiantutkija

The Historian (2003)
Elizabeth Kostova
suom. Arto Schroderus
WSOY, 2007
845 sivua

Oma, vapautettu
GR: 1/5 tähteä
★½, puolikas kirjastoista, kirjaston- ja arkistonhoitajista

Jyrki Heino: Kellari

Kellari, eli kertomus poikkeuksellisista ja järkyttävistä tapahtumista, jotka aikoinaan herättivät suurta huomiota Ruotsin kuningaskunnan Turun kaupungissa (2012)
Jyrki Heino
Schildts & Söderström 2012
288 sivua
sarja: Luutnantti Wennehielm #1
Kirjastosta
GR: 5/5 tähteä
★★★★½

A.S. Byatt: Riivaus. Romanttinen kertomus

Nää sieltä löydät: tarhan, ynnä puun
tuo käärme juurellaan, ja kultaisen
hedelmän, ja naisen siimeksessä
ja puron solisevan, ruohikon.
Ne löydät, nyt kuin ennen. Kun muinaiseen
sä saavut maailmaan, ja askeleesi
lehtoon Hesperidein suuntaat, missä
oksilla ikuisilla kultaisena
hedelmä kimmeltää, ja lohikäärmeen
näet harjan kiiltäväisen, Ladonin,
sen kynnet kultaiset, ja hampaat
hopeisna välkkyväiset - pedon siellä
uinuissa, odottaen, iankaikkiseen -
siks' kunnes Herakles, tuo kekseliäs,
sen riistämään ja varastamaan käy.

Possession (1990)
A.S. Byatt
suom. Marja Alopaeus, Leevi Lehto
Teos, 2008 (Baabel)
709 sivua

Booker-palkinto 1990
Oma
GR: 4/5 tähteä
★★★★

C.J. Sansom: Luostarin varjot

Dissolution (2003)
C.J. Sansom
suom. Katariina Kaila
Otava, 2012
459 sivua
sarja: Matthew Shardlake #1

Oma, vapautettu
GR: 4/5 tähteä
★★★½