Punaruskeat napaketut muistuttavat ihmeellisen paljon kiviä. Kun ne makaavat kivien vieressä talvisin, niitä on toivotonta erottaa kivikosta. Paljon vaikeampaa kuin sinikettuja, jotka aina jotenkin häämöttävät tai kuultavat hangella.

Sjón
suom. Tuomas Kauko
Like 2005
112 sivua
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2005
Bookcrossing-kirja
GR: tähteä
★★★½
Vuonna 2000 on tainnut olla jotain erikoista ilmassa. Johanna Sinisalo kirjoitti silloin Ennen päivänlaskua ei voi -kirjassaan peikosta ja näköjään samana vuonna Sjón kirjoitti skuggabaldurista. Molempia yhdistävät myös osittain todella lyhyet kappaleet, vaikka muuten kirjoissa ei taida olla paljoakaan samaa. Mytologisen olennon tuominen realistisen kerrontaan muistutti minua kuitenkin välillä Sinisalon kirjasta.
Suomentajan huomautus: skuggabaldur on islantilaisten kansantarinoiden hahmo, joka on puoliksi kissa, puoliksi kettu tai koira. Sanalla voidaan tarkoittaa myös pahaa henkeä tai salamyhkäistä ihmistä, piileskelijää.