30 lokakuuta, 2015

George Orwell: Eläinten vallankumous

Jones, Kartano-nimisen maatilan isäntä, oli lukinnut kanalan yöksi, mutta hän oli niin humalassa, ettei muistanut sulkea kanojen kulkuaukkoja.
Animal Farm, 1945
George Orwell
Suom. Panu Pekkanen
WSOY 2005
126 sivua


Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★
KAIKKI ELÄIMET OVAT TASA-ARVOISIA,
MUTTA JOTKUT ELÄIMET OVAT TASA-ARVOISEMPIA KUIN TOISET

Viimeinkin tulin sivistäneeksi itseäni yhdellä maailman tunnetuimmista romaaneista, jota saattavat lainata myös he, jotka eivät ole itse kirjaa edes lukeneet. Orwell kertaa yllättävänkin tarkasti Venäjän vallankumouksen ja erityisesti Neuvostoliiton ensimmäisten vuosikymmenien tapahtumia ja ilmapiiriä allegorisella kertomuksellaan, ottaen huomioon, että kirja kuitenkin sijoittuu englantilaiselle maatilalle; silti Stalin ja Trotski sekä myös Natsi-Saksa ovat selvästi tunnistettavissa. Kirja jopa onnistuu jossain määrin ennustamaan, sillä mielestäni propaganda muistutti paikoin jopa enemmän Pohjois-Korean kuin Stalinin henkilökulttia.

Tämä oli ehkä näin suomalaiselle, historiasta kiinnostuneelle lukijalle myös kirjan heikoin puoli, sillä se ei päässyt missään vaiheessa oikeastaan yllättämään. Voisin kuvitella, että myös kirjan vaikutus täällä Neuvostoliiton naapurissa oli vähäisempi, useimmathan olivat hyvinkin tietoisia siitä, mitä rajan takana oli tapahtunut jo 1930-luvulla. Tämän takia jäinkin vähän kaipaamaan jopa terävämpää satiiria, stalinismin todellisuus kun oli vieläkin karmeampaa kuin kirjasta voisi päätellä.

Pitäisin tätä kuitenkin hyvänä kirjana luettavaksi teini-ikäisenä, ehkä juuri silloin, kun näitä asioita opiskellaan koulun historiatunneilla. Mielestäni se sopisi myös tunneille, joilla tutustutaan mediaan, politiikkaan sekä propagandaan, sillä siinä osoitetaan hyvin yksinkertaisella tavalla, kuinka yleiseen mielipiteeseen voidaan pyrkiä vaikuttamaan tai kuinka pelottelemalla jopa estetään yhteiskunnallinen keskustelu. Nämä asiat eivät nimittäin ole tuntemattomia nykyaikanakaan.
Ulkopuolella  olevat eläimet katsoivat siasta ihmiseen ja ihmisestä sikaan ja jälleen  siasta ihmiseen, mutta oli jo aivan mahdotonta sanoa, kumpi oli kumpi.

15 lokakuuta, 2015

Luettuja, ei blogattavia

2015

  • Leonie Swann: Murha laitumella (kuunneltu, ei oikein minkäänlaisia muistikuvia)
  • Massimo Fenati: Gus & Walso - Sillä siivellä (pieni kuvakirja)
  • Tom of Finland: Sarja kuvia (arvattavan kaltaisia kuvia ja sarjakuvia)
  • Mauri Kunnas: Koirien Kalevala (hyvää, perus-Kunnasta)

2014

  • Anni Polva: Tiina etsii juuriaan (perus-Tiinaa)
  • Hergé: Tintti Neuvostojen maassa (hyvin kriittinen ja asenteellinen, mutta ei erityisen mielenkiintoinen)

2013 

  • René Goscinny: Asterix Gallialainen
  • Tiitiäisen satupuu
  • Merri Vik: Lotta on aina Lotta (perus-Lottaa)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...