16 helmikuuta, 2016

Catel & Bocquet: Kiki – Montparnassen kuningatar

Kiki de Montparnasse (2007)
Catel & José-Louis Bocquet
suom. Kirsi Kinnunen
Arktinen Banaani 2009
415 sivua

Prix du Festival d'Angoulême (yleisön palkinto)
Kirjastosta
GR: 3 tähteä
★★★½

Kiki, oikealta nimeltään Alice Prin (1901-53), oli Pariisin 1920-luvun ruumiillistuma. Monien taiteilijoiden malli ja muusa, laulaja, myöhemmin itsekin taiteilija ja muutenkin yksi Pariisin kulttuuripiirien keskushahmoista, on kuitenkin jäänyt paljolti kuuluisampien ystäviensä ja tuttaviensa varjoon, ja vähemmän yllättäen nämä ovat enimmäkseen miehiä. Tämä piirretty elämäkerta kuitenkin seuraa Kikin vaihtelevaa elämää, jossa juhlia riitti.

15 helmikuuta, 2016

Ystävänpäivän 2016 lukumaratonin koonti

Sunnuntaina 14.2.2016 vietettiin siis Yöpöydän kirjojen emännöimää lukumaratonia, johon minäkin osallistuin vaatimattomalla panoksellani. Lauantaina itse asiassa olin jo ottanut lukupyrähdyksen, jotta saisin Camus'n Sivullisen luetuksi ennen maratonia (kai siinä jokin logiikka oli), joten voinen olla aika tyytyväinen viikonloppuuni. Tulokseksi tuli 544 luettua sivua, joista tarkemmin alla.

Sjón: Skugga-Baldur

Punaruskeat napaketut muistuttavat ihmeellisen paljon kiviä. Kun ne makaavat kivien vieressä talvisin, niitä on toivotonta erottaa kivikosta. Paljon vaikeampaa kuin sinikettuja, jotka aina jotenkin häämöttävät tai kuultavat hangella.
Skugga-Baldur (2000)
Sjón
suom. Tuomas Kauko
Like 2005
112 sivua

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2005
Bookcrossing-kirja
GR: tähteä
★★★½

Vuonna 2000 on tainnut olla jotain erikoista ilmassa. Johanna Sinisalo kirjoitti silloin Ennen päivänlaskua ei voi -kirjassaan peikosta ja näköjään samana vuonna Sjón kirjoitti skuggabaldurista. Molempia yhdistävät myös osittain todella lyhyet kappaleet, vaikka muuten kirjoissa ei taida olla paljoakaan samaa. Mytologisen olennon tuominen realistisen kerrontaan muistutti minua kuitenkin välillä Sinisalon kirjasta.
Suomentajan huomautus: skuggabaldur on islantilaisten kansantarinoiden hahmo, joka on puoliksi kissa, puoliksi kettu tai koira. Sanalla voidaan tarkoittaa myös pahaa henkeä tai salamyhkäistä ihmistä, piileskelijää.

14 helmikuuta, 2016

Florence L. Barclay: Silkkiäispuun alla

"Mutta se ei ollut veljentyttärenne! Te se olitte jota aina tahdoin tavata", sanoi Poika.
Through the Postern Gate - A Romance of Seven Days (1911)
Florence L. Barclay
Silkkiäispuun alla – Seitsemän päivän romaani
Werner Söderström Osakeyhtiö 1916
suom. Tyyni Haapanen
188 sivua

löytökirja
GR: 3 tähteä
★★★

Tänään on sekä ystävänpäivä että lukurauhan päivä, ja tämä kirja sopii mielestäni hyvin päivää juhlistamaan. Luin tämän myös loppuun ensimmäisen lukumaratonini ensimmäisenä kirjana. Itse kirja on löytö kirjaston vaihtokärrystä, ja kiinnittäkää huomiota vuosilukuun. Kyseinen kirja on nimittäin painettu Porvoossa tasan sata vuotta sitten ja siksi halusinkin lukea sen tämän vuoden aikana. Siihen eivät mitkään e-luku-laitteet pysty. Kirjassa on kangaskannet, joihin on painettu nimitiedot ja kuva puolestaan on liimattu. Ikäänsä nähden se on hyvässä kunnossa
Oli epäilemättä hyvin tavatonta tulla samassa keskustelussa verratuksi Jerikoon, Ephesolaisten Dianaan ja Jeanne d'Arciin, ja oli melkein hullunkurista että siitä voisi olla mielissään. (s. 30)
Kirja kertoo keski-ikäisestä naisesta ja hänen ihailijastaan, Pojasta, joka päättää voittaa hänet itselleen seitsemässä päivässä, sillä niin kauan myös Israelin armeija piiritti Jerikoa. Poika ja nainen ovat kuitenkin jo tavanneet toisensa 20 vuotta aikaisemmin, kun nainen oli 16-vuotias ja Poika vasta kuuden vanha sinisessä takissaan. Lisäksi naisella on vanha ystävä Professori, jonka kanssa hän tapaa säännöllisesti henkevien keskustelujen ääressä ja joka tunsi jo hänen isänsä.

13 helmikuuta, 2016

Albert Camus: Sivullinen

Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen. Sain vanhainkodista sähkeen: "Äiti kuollut. Hautaus huomenna. Osanottomme." Samantekevää. Ehkä se tapahtui eilen.
L'Étranger (1942)
Albert Camus
suom. Kalle Salo
Otava 2010, Seven-pokkari
160 sivua

Nobel 1957
Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★★

Albert Camus'n Sivullinen on kuuluisa kirja. Se on tainnut löytyä jokaiselta katsomaltani "Top 100" -kirjalistalta, johon se muuten sopii, samoin tietenkin Albert Camus on tunnettu jo muutenkin kuin "pelkkänä" Nobel-voittajana. Itse en kuitenkaan tiennyt kyseisestä kirjasta kovinkaan paljoa. Nimen Mersault olen ehkä kuullut jossain negatiivisessä yhteydessä, ja toisaalta ainakin omassa painoksessani juonihan kerrotaan jo takakannessa, joten sen voi katsoa olevan jo tietyllä tavalla yleissivistystä, mutta juonella ei liene tämän kirjan kohdalla suuresti merkitystä, vaan sen ansiot ovat toisaalla.

Ystävänpäivän lukumaraton 2016 (päivitetty)


Yöpöydän kirjat emännöi järjestyksessä toista Ystävänpäivän lukumaratonia ja ajattelin minäkin kokeilla sellaista. Vielä en ole päättänyt aloitusaikaa, mennee varmaan lähemmäksi keskiyötä, ehkäpä klo 23, sopivasti Flyersin ottelun jälkeen. Tässä ennen varsinaista starttia yritän lukea ja ehkä postatakin yhdestä kirjasta, toisesta ajattelin tehdä ystävänpäiväpostauksen, joten se pitäisi ensin lukea loppuun. Lisäksi kesken on yksi sarjakuvaromaani ja ehkä Sherlock Holmesiakin tulee mukaan. Muuten voisin yrittää ainakin yhden lyhyen kirjan lukea huomenna kokonaan.

Päivitys: koontipostaus

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...