Minna Canth: Agnes

Hän oli minun ihanteeni koulussa. Tunnilla saatoin välistä unohtua häntä katselemaan niin, etten tiennyt mistä puhekaan oli, kun äkkiarvaamatta sain kysymyksen.

Agnes (1892)
Minna Canth
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1999
88/156 sivua

Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita
Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★ ½


Yhteisniteen toinen novelli kertoo Kuopioon palaavasta Agnesista ja siitä, millaisen vaikutuksen se tekee erityisesti hänen vanhaan koulutoveriinsa, joka oli ihaillut häntä jo lapsesta asti. Tämä ei mielestäni ollut aivan niin osuva kuin Kauppa-Lopo, sillä Liisi oli ehkä kirjoitettu vähän liian dramaattiseksi, eikä kummastakaan naisesta ole annettu kovin hyvää kuvaa. Toisaalta voihan olla, että Canth on myös halunnut kritisoida tai herättää hieman naisia, jotka elävät täysin miehensä kautta. Agnes puolestaan on hyvinkin moderni ajatuksiltaan.

Enni Mustonen: Lapinvuokko

– ... ja saksan kielestä laudatur, rehtorin ääni kaikui korvissani veren kohinan lävitse.

Lapinvuokko (2010)
Enni Mustonen (oik. Kirsti Manninen)
Otava 2011 (Seven-pokkari)
255 sivua
sarja: Pohjatuulen tarinoita #1

Bookcrossing
GR: 3/5 tähteä
★★ ½


Lapinvuokko on kertomus nuoren naisen, tuoreen ylioppilaan elämästä toisen maailmansodan aikana, talvisodasta Lapin sotaan. Sivumäärästä voi huomata, että aika kulkee nopeasti ja kirjakin tuli luettua nopeasti. Minunkin piti vain vilkaista kirjan varsinaista pääjuonta, eli Annikin rakastumista saksalaiseen upseerin ollessaan hänellä sihteerinä, mutta kohta olinkin lukenut kirjan melkein loppuun, tosin ehkä hyppien tylsimpien tai pahimpien kohtien yli, joten sittenhän piti lukea alkukin. Juonen ennalta-arvattavuudesta johtuen tämä epätavallinen lukutapa ei oikeastaan haitannut ollenkaan, sillä suurta jännitystä ei oikein päässyt missään kohtaa syntymään, mitä osittain selittää muistaakseni myös jostain lukemani toisen painoksen takakannen teksti, missä juonta kerrotaan turhan pitkälle.

Ismael Kadare: Kolme surulaulua Kosovolle

Rauhaa ei koskaan ollut tehty sen jälkeen, kun huhu sodan alkamisesta oli levinnyt. Sen sijaan päinvastainen tilanne oli melkeinpä tavanomaista suurella niemimaalla: rauhantoiveiden jälkeen julistettiin yhtäkkiä sota.

Tri këngë zie për Kosovën (1998)
Ismael Kadare
suom. Tuula Nevala (avustaja Eset Feka)
Faros-kustannus Oy 2009
88 sivua

Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★ ½


Harvoin historiallinen romaani on näin kirjoitusajankohtaansa liittyvä. Kirja nimittäin kertoo Kosovo Poljen taistelusta kesäkuussa vuonna 1389, ja kyseisellä taistelulla on merkityksensä vielä nykypäivänäkin, ainakin mitä tulee Kosovon itsenäistymiseen. Ottomaanien aikana albaanit myös kääntyivät kristityistä muslimeiksi. Kadaren kirjoittaessa tätä Kosovosta taisteltiin jälleen, tällä kertaa serbialaiset ja Kosovon vapautusarmeija NATOn tukemana. Tämä on myös ensimmäinen albanialainen kirjani, vaikka sijoitankin sen kartalla Kosovoon, koska sinne se enimmäkseen sijoittuu (ja useimmat kosovolaiset ovat albaaneja).

Catel & Bocquet: Kiki – Montparnassen kuningatar

Kiki de Montparnasse (2007)
Catel & José-Louis Bocquet
suom. Kirsi Kinnunen
Arktinen Banaani 2009
415 sivua

Prix du Festival d'Angoulême (yleisön palkinto)
Kirjastosta
GR: 3 tähteä
★★★½

Kiki, oikealta nimeltään Alice Prin (1901-53), oli Pariisin 1920-luvun ruumiillistuma. Monien taiteilijoiden malli ja muusa, laulaja, myöhemmin itsekin taiteilija ja muutenkin yksi Pariisin kulttuuripiirien keskushahmoista, on kuitenkin jäänyt paljolti kuuluisampien ystäviensä ja tuttaviensa varjoon, ja vähemmän yllättäen nämä ovat enimmäkseen miehiä. Tämä piirretty elämäkerta kuitenkin seuraa Kikin vaihtelevaa elämää, jossa juhlia riitti.

Sjón: Skugga-Baldur

Punaruskeat napaketut muistuttavat ihmeellisen paljon kiviä. Kun ne makaavat kivien vieressä talvisin, niitä on toivotonta erottaa kivikosta. Paljon vaikeampaa kuin sinikettuja, jotka aina jotenkin häämöttävät tai kuultavat hangella.

Skugga-Baldur (2000)
Sjón
suom. Tuomas Kauko
Like 2005
112 sivua

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2005
Bookcrossing-kirja
GR: tähteä
★★★½

Vuonna 2000 on tainnut olla jotain erikoista ilmassa. Johanna Sinisalo kirjoitti silloin Ennen päivänlaskua ei voi -kirjassaan peikosta ja näköjään samana vuonna Sjón kirjoitti skuggabaldurista. Molempia yhdistävät myös osittain todella lyhyet kappaleet, vaikka muuten kirjoissa ei taida olla paljoakaan samaa. Mytologisen olennon tuominen realistisen kerrontaan muistutti minua kuitenkin välillä Sinisalon kirjasta.

Suomentajan huomautus: skuggabaldur on islantilaisten kansantarinoiden hahmo, joka on puoliksi kissa, puoliksi kettu tai koira. Sanalla voidaan tarkoittaa myös pahaa henkeä tai salamyhkäistä ihmistä, piileskelijää.

Florence L. Barclay: Silkkiäispuun alla

"Mutta se ei ollut veljentyttärenne! Te se olitte jota aina tahdoin tavata", sanoi Poika.

Through the Postern Gate - A Romance of Seven Days (1911)
Florence L. Barclay
Silkkiäispuun alla – Seitsemän päivän romaani
Werner Söderström Osakeyhtiö 1916
suom. Tyyni Haapanen
188 sivua

löytökirja
GR: 3 tähteä
★★★

Tänään on sekä ystävänpäivä että lukurauhan päivä, ja tämä kirja sopii mielestäni hyvin päivää juhlistamaan. Luin tämän myös loppuun ensimmäisen lukumaratonini ensimmäisenä kirjana. Itse kirja on löytö kirjaston vaihtokärrystä, ja kiinnittäkää huomiota vuosilukuun. Kyseinen kirja on nimittäin painettu Porvoossa tasan sata vuotta sitten ja siksi halusinkin lukea sen tämän vuoden aikana. Siihen eivät mitkään e-luku-laitteet pysty. Kirjassa on kangaskannet, joihin on painettu nimitiedot ja kuva puolestaan on liimattu. Ikäänsä nähden se on hyvässä kunnossa

Oli epäilemättä hyvin tavatonta tulla samassa keskustelussa verratuksi Jerikoon, Ephesolaisten Dianaan ja Jeanne d'Arciin, ja oli melkein hullunkurista että siitä voisi olla mielissään. (s. 30)

Kirja kertoo keski-ikäisestä naisesta ja hänen ihailijastaan, Pojasta, joka päättää voittaa hänet itselleen seitsemässä päivässä, sillä niin kauan myös Israelin armeija piiritti Jerikoa. Poika ja nainen ovat kuitenkin jo tavanneet toisensa 20 vuotta aikaisemmin, kun nainen oli 16-vuotias ja Poika vasta kuuden vanha sinisessä takissaan. Lisäksi naisella on vanha ystävä Professori, jonka kanssa hän tapaa säännöllisesti henkevien keskustelujen ääressä ja joka tunsi jo hänen isänsä.

Albert Camus: Sivullinen

Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen. Sain vanhainkodista sähkeen: "Äiti kuollut. Hautaus huomenna. Osanottomme." Samantekevää. Ehkä se tapahtui eilen.

L'Étranger (1942)
Albert Camus
suom. Kalle Salo
Otava 2010, Seven-pokkari
160 sivua

Nobel 1957
Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★★

Albert Camus'n Sivullinen on kuuluisa kirja. Se on tainnut löytyä jokaiselta katsomaltani "Top 100" -kirjalistalta, johon se muuten sopii, samoin tietenkin Albert Camus on tunnettu jo muutenkin kuin "pelkkänä" Nobel-voittajana. Itse en kuitenkaan tiennyt kyseisestä kirjasta kovinkaan paljoa. Nimen Mersault olen ehkä kuullut jossain negatiivisessä yhteydessä, ja toisaalta ainakin omassa painoksessani juonihan kerrotaan jo takakannessa, joten sen voi katsoa olevan jo tietyllä tavalla yleissivistystä, mutta juonella ei liene tämän kirjan kohdalla suuresti merkitystä, vaan sen ansiot ovat toisaalla.

Italo Calvino: Halkaistu varakreivi

Käytiin sotaa turkkilaisia vastaan. Terralban varakreivi, enoni Medardo, ratsasti halki Böömin tasangon suoraan kristittyjen leiriä kohti.

Il visconte dimezzato (1952)
Italo Calvino
suom. Jorma Kapari
Tammi 2004, Keltainen kirjasto #96
115 sivua
sarja: I nostri antenati #1

Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★ ½

Olen jostain syystä lukenut ehkä viimeisen parin vuoden aikana varmaan enemmän spekulatiivistä fiktiota kuin koskaan aikaisemmin yhteensä, ja sittenkin vähäinen kirjamäärä kertoo siis siitä, että genre on minulle todella tuntematon. En oikeastaan varsinaisesti edes pidä maagisesta realismista, mutta tämänkin kuvailu (ohuutensa lisäksi) kiinnosti minua kovasti. Lisäksi Helsingin Sanomat sisällytti sen Keltaisen kirjaston 60 parhaan kirjan listalleen. Halkaistu varakreivi siis kertoo, nimensä mukaisesti, varakreivistä, joka palaa sodasta kirjaimellisesti halkaistuna (pitkittäis-, ei leveyssuunnassa, kuten ilmeisesti kannen kuvasta alunperin päättelin). Valitettavasti vain kotiin palaa ensimmäisenä se paha puolisko...

Kirjabingo 2016

Olen usein miettinyt, millaisen kirjabingon tekisin ja millaiseen mielelläni itse osallistuin, jos minulla olisi jonkinlainen alusta sen "esittelyyn". No nyt on ja tällaiseen päädyin tällä kertaa. (Tämä tosin on jo toinen versio, ekaan tuli muutoksia yhden yön yli nukkumisen jälkeen.) Se varmaan aika lailla heijastelee omia tavoitteitani lukemisen suhteen. Yritän nimittäin lukea sekä ajallisesti että maantieteellisesti monipuolisesti, samoin eri genrejäkin välillä, vaikka harvoin se oikeasti toteutuu. Lisäksi olen todennut, että monet ns. klassikot kuulostavat kovinkin mielenkiintoisilta ja tutustumisen arvoisilta, mutta yleensä tulee kuitenkin luettua enemmän uudempia kirjoja. (Blogin tägien mukaan about 29 lukemaani kirjaa on julkaistu viimeisten 25 vuoden aikana, verrattuna 26 kirjaan ennen vuotta 1990.) Samoin alunperin englanniksi kirjoitetut ovat yliedustettuina.

Saa käyttää haasteessa ja muutenkin.