Minna Canth: Agnes

Hän oli minun ihanteeni koulussa. Tunnilla saatoin välistä unohtua häntä katselemaan niin, etten tiennyt mistä puhekaan oli, kun äkkiarvaamatta sain kysymyksen.

Agnes (1892)
Minna Canth
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1999
88/156 sivua

Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita
Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★ ½


Yhteisniteen toinen novelli kertoo Kuopioon palaavasta Agnesista ja siitä, millaisen vaikutuksen se tekee erityisesti hänen vanhaan koulutoveriinsa, joka oli ihaillut häntä jo lapsesta asti. Tämä ei mielestäni ollut aivan niin osuva kuin Kauppa-Lopo, sillä Liisi oli ehkä kirjoitettu vähän liian dramaattiseksi, eikä kummastakaan naisesta ole annettu kovin hyvää kuvaa. Toisaalta voihan olla, että Canth on myös halunnut kritisoida tai herättää hieman naisia, jotka elävät täysin miehensä kautta. Agnes puolestaan on hyvinkin moderni ajatuksiltaan.

Minna Canth: Kauppa-Lopo

Kauppa-Lopo oli pantu kiinni juopumuksesta ja pyhäpäivän rikkomisesta. Jo tämä oli neljäs kerta kuin hän vankeudessa istui. Kolmasti ennen hän oli joutunut satimeen, kerran löysästä, kahdesti varkaudesta. Ja aina se oli hänen sydäntään kaivellut, mutta ei toki milloinkaan niinkuin nyt.

Kauppa-Lopo (1889)
Minna Canth
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1999
52/156 sivua

Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita
Kirjastosta
GR: - tähteä
★★★★


Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi halusin lukea ja arvioida jonkin hänen teoksensa. Jotenkin nimittäin olen onnistunut olemaan lukematta niitä tähän asti. Valituksi tuli nide, jossa on samassa kaksi erilaisista naisista kertovaa novellia, Kauppa-Lopo ja Agnes, sekä lisäksi näiden naiskuvista kertova esipuhe, jonka on kirjoittanut Päivi Lappalainen, ja valikoima aikalaisarvosteluista. Toiveissa on julkaista arvio Agnesista huomenna sunnuntaina.

Kirjan ensimmäinen novelli Kauppa-Loposta on loppujen lopuksi varsin surullinen kertomus naisesta, joka elättää itsensä kaupustellen ja pikkurikoksiakin tehden, mutta joka kuitenkin on varsin hyväsydäminen ja auttavainen, vaikka ei ole voinutkaan pysyä hyväksi sanomansa miehen ja poikansa luona Kuopiossa, vaan veri on vetänyt kiertelemään ja nyt hän on päätynyt Jyväskylään. Kovin miellyttäväksi hahmoksi Lopoa ei kuitenkaan voi sanoa, vaikka hän onkin tietyllä tapaa sympaattinen, sillä hänet kuvaillaan likaiseksi ja muutenkin epäsiistiksi ihmiseksi, joka käyttää nuuskaa ja niistää hameeseen, ja kärsii myös jossain määrin alkoholismista.