Mary Stewart: Saarilta tuulee

Työnantajani Cora Gresham on varakas nainen, joka seuraa herkästi mielijohteitaan. Hän kirjoittelee kertomuksia lapsille, kaikkea mahdolista pikku seikkailuista eläintarinoihin ja avaruusmatkoihin, ja hänellä on tapana käyttää eksoottisia ja aitoja taustoja, joilla hän katsoo olevan kasvatuksellista arvoa.

The Wind off the Small Isles (1968)
Mary Stewart
suom. Eero Raassina
Gummerus 1969
134 sivua


BookCrossing-kirja
GR: 2/5
★★ ½ tähteä

Helmet 2017 -haasteen kohdat: 4, 5, 15, 22, 23, 25, 34, 37
Näistä valitsen alustavasti kohdan 4. Kirja lisää hyvinvointiasi, jonka arvelisin muuten vaikeasti täytettäväksi. Tämä oli kevyt kirja ja nopeasti luettu päivässä, ja sen myötä olen molemmissa haasteissa (niin Helmet- kuin vuosikin) hyvässä vauhdissa, mikä kai lisää hyvinvointiani...

Mary Stewart oli kuulemma suosittu kirjailija aikoinaan, mutta tämä kirja on poikkeus hänen tuotannossaan. Se on ilmeisesti ainoa lyhytromaani ja nykyisin vaikeasti saatavilla ainakin englanninkielisenä. Tuskinpa suomikaan on poikkeus. Kirjan luettuani voin kyllä ymmärtää syyn, sillä vaikka se ei ole erityisen huono, mutta ei siinä oikein ole mitään mielenpainuvaakaan. Varsin kevyt välipalakirja, josta en oikein löytänyt tarinan tarkoitusta, vaan se olisi sopinut pikemminkin prologiksi.

Minna Canth: Agnes

Hän oli minun ihanteeni koulussa. Tunnilla saatoin välistä unohtua häntä katselemaan niin, etten tiennyt mistä puhekaan oli, kun äkkiarvaamatta sain kysymyksen.

Agnes (1892)
Minna Canth
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1999
88/156 sivua

Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita
Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★ ½


Yhteisniteen toinen novelli kertoo Kuopioon palaavasta Agnesista ja siitä, millaisen vaikutuksen se tekee erityisesti hänen vanhaan koulutoveriinsa, joka oli ihaillut häntä jo lapsesta asti. Tämä ei mielestäni ollut aivan niin osuva kuin Kauppa-Lopo, sillä Liisi oli ehkä kirjoitettu vähän liian dramaattiseksi, eikä kummastakaan naisesta ole annettu kovin hyvää kuvaa. Toisaalta voihan olla, että Canth on myös halunnut kritisoida tai herättää hieman naisia, jotka elävät täysin miehensä kautta. Agnes puolestaan on hyvinkin moderni ajatuksiltaan.

Enni Mustonen: Lapinvuokko

– ... ja saksan kielestä laudatur, rehtorin ääni kaikui korvissani veren kohinan lävitse.

Lapinvuokko (2010)
Enni Mustonen (oik. Kirsti Manninen)
Otava 2011 (Seven-pokkari)
255 sivua
sarja: Pohjatuulen tarinoita #1

Bookcrossing
GR: 3/5 tähteä
★★ ½


Lapinvuokko on kertomus nuoren naisen, tuoreen ylioppilaan elämästä toisen maailmansodan aikana, talvisodasta Lapin sotaan. Sivumäärästä voi huomata, että aika kulkee nopeasti ja kirjakin tuli luettua nopeasti. Minunkin piti vain vilkaista kirjan varsinaista pääjuonta, eli Annikin rakastumista saksalaiseen upseerin ollessaan hänellä sihteerinä, mutta kohta olinkin lukenut kirjan melkein loppuun, tosin ehkä hyppien tylsimpien tai pahimpien kohtien yli, joten sittenhän piti lukea alkukin. Juonen ennalta-arvattavuudesta johtuen tämä epätavallinen lukutapa ei oikeastaan haitannut ollenkaan, sillä suurta jännitystä ei oikein päässyt missään kohtaa syntymään, mitä osittain selittää muistaakseni myös jostain lukemani toisen painoksen takakannen teksti, missä juonta kerrotaan turhan pitkälle.

Florence L. Barclay: Silkkiäispuun alla

"Mutta se ei ollut veljentyttärenne! Te se olitte jota aina tahdoin tavata", sanoi Poika.

Through the Postern Gate - A Romance of Seven Days (1911)
Florence L. Barclay
Silkkiäispuun alla – Seitsemän päivän romaani
Werner Söderström Osakeyhtiö 1916
suom. Tyyni Haapanen
188 sivua

löytökirja
GR: 3 tähteä
★★★

Tänään on sekä ystävänpäivä että lukurauhan päivä, ja tämä kirja sopii mielestäni hyvin päivää juhlistamaan. Luin tämän myös loppuun ensimmäisen lukumaratonini ensimmäisenä kirjana. Itse kirja on löytö kirjaston vaihtokärrystä, ja kiinnittäkää huomiota vuosilukuun. Kyseinen kirja on nimittäin painettu Porvoossa tasan sata vuotta sitten ja siksi halusinkin lukea sen tämän vuoden aikana. Siihen eivät mitkään e-luku-laitteet pysty. Kirjassa on kangaskannet, joihin on painettu nimitiedot ja kuva puolestaan on liimattu. Ikäänsä nähden se on hyvässä kunnossa

Oli epäilemättä hyvin tavatonta tulla samassa keskustelussa verratuksi Jerikoon, Ephesolaisten Dianaan ja Jeanne d'Arciin, ja oli melkein hullunkurista että siitä voisi olla mielissään. (s. 30)

Kirja kertoo keski-ikäisestä naisesta ja hänen ihailijastaan, Pojasta, joka päättää voittaa hänet itselleen seitsemässä päivässä, sillä niin kauan myös Israelin armeija piiritti Jerikoa. Poika ja nainen ovat kuitenkin jo tavanneet toisensa 20 vuotta aikaisemmin, kun nainen oli 16-vuotias ja Poika vasta kuuden vanha sinisessä takissaan. Lisäksi naisella on vanha ystävä Professori, jonka kanssa hän tapaa säännöllisesti henkevien keskustelujen ääressä ja joka tunsi jo hänen isänsä.

Leena Krohn: Tainaron

Kuinka unohtaisin kevään, jolloin teimme kävelyretkiä Yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan, kun täällä Tainaronissakin on sellainen puisto, laaja ja huolella hoidettu.

Tainaron – postia toisesta kaupungista (1985)
Leena Krohn
WSOY 1986
126 sivua


Finlandia-ehdokas 1985
GR: 4/5 tähteä
★★★★


Hämmentävä kirja, se sana varmaan tulee tästä ensimmäisenä mieleen. En varmaan ole koskaan lukenut vastaavaa, eikä varmaan ihan samanlaista ole koskaan kirjoitettukaan, joten omaperäisyydestä plussaa. Varmaan minä pidinkin tästä, kai, vaikka en ilmeisesti ymmärtänyt mitään, jos tässä nyt oli jotain sellaista, mikä oli tarkoitettu ymmärrettäväksi. Siitäkään en olisi niin varma, pitääkö kaikkien kirjojen merkitäkään mitään? Eräänlaisia ajatuksia se kyllä herätti, mutta enemmän minä taisin keskittyä Tainaronin ja sen asukkaiden kuvailuun kuin sen pohtimiseen, mitä se kaikki symboloi. Neljä tähteä, ehkä.

Liza Marklund: Halkovaras

Tumma nainen liukui varjona puiden välistä ääneti, henkeään pidättäen, valppaana.

Vedtjuven (1999)
Liza Marklund
suom. Katriina Huttunen
Otava 2010
48 sivua
(Ilmestynyt aikaisemmin Joulutarinoita-kokoelmassa,
Helmi Kustannus 2003)
BC-kirja
GR: 2 tähteä
★½

Toisin kuin koko muu maailma tuntuu olevan, minä en ole erityisemmin kiinnostunut skandidekkareista tai Nordic Noirista, millä nimellä sitä nyt haluaa kutsuakaan. Liza Marklund ilmeisesti on yksi suosituimmista kirjailijoista kansainvälisestikin, mutta oma tutustumiseni genreen rajoittuu Millennium-trilogian ensimmäiseen kirjaan, jonka työllä ja tuskalla sain luettua loppuun.

Heidi Köngäs: Hertta

En tuhoudu, vaikka yritetään. En lakkaa taistelemasta, koskaan. Porvarit, te ette saa minua.

Hertta (2015)
Heidi Köngäs
Otava, 2015
285 sivua



Kirjastosta
GR: 3/5 tähteä
★★★½


Olin muistaakseni ensimmäinen, joka lisäsi tämän Goodreadsin tietokantaan keväällä nähtyäni uutisen sen julkaisemisesta, sillä aihe kiinnosti minua. Kirjaan tartuin huomattuani sen kirjaston VIP-hyllyssä ja luettuani muutaman ihastuneen blogikirjoituksen. Tätä ennen olen lukenut Hella Wuolijoen vankilapäiväkirjan ja yhden "Leinon vangin" elämäkerran, toisen muistelmat "Berijan tarhoista" omistan, ja lisäksi olen lainannut Olavi Paavolaisen teoksen, mutta sitä en tullut kuitenkaan lukeneeksi.

En koskaan lakkaa ihmettelemästä, kuinka niinkin monet tärkeät hahmot Suomen historiasta liittyvät toisiinsa ihan henkilökohtaisellakin tasolla, ja, varsinkin Kuusisen ja Paavolaisen kohdalla, heidän ollessaan poliittisesti jossain määrin eri puolilla, toisen vietettyä jatkosodan vuodet turvasäilössä ja toisen tiedotusupseerina. (Paavolaisen aikaisempi ystävätärhän tapettiin hänen sekaannuttuaan Lapuan liikkeeseen ja sen johtoon. Hänestäkin, Minna Craucherista, olen lukenut elämäkerran, ja Waltarin Suuressa illusionissahan hän esiintyy varsin tunnistettavana sivuhahmona.) Wuolijoki nyt oli ristiriitaisuus jo yksinäänkin, menestynyt liikenainen ja kuitenkin kallellaan, ja paljon, Neuvostoliiton puoleen. Sakari Tuomiojan (Hellan tyttärenpoika, jos ei joku sattunut tietämään) kirjoittama elämäkerta hänestä on ollut pitkään lukulistallani, samoin Otto Mannisen Kerttu Nuortevasta kirjottama. Antero Uiton kirjoittaman elämäkerran nimi kertonee puolestaan monen mielipiteen Hertan isästä, "Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen". Tämän "tittelin" hänelle antoi ilmeisesti itse Lenin. Leinon tytär, joka kirjan alussa oli vielä nuori tyttö, tuli sittemmin kuuluisaksi aivan toisissa merkeissä ja miehensä sukunimen ottaneena. Hän on siis Lieko Zachovalová, ainakin vanhemmalle polvelle kovinkin tuttu Prahan keväältä vuonna 1968 ja jopa Viron presidentti Lennart Meri muisti hänen uutisraporttinsa.

Sofi Oksanen: Puhdistus

Puhdistus (2008)
Sofi Oksanen
WSOY, 2008
381 sivua

Finlandia 2008
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2010
BC-kirja, lainassa
GR: 4/5 tähteä
★★★★

This was a difficult book to read, as I thought it would be. I have also seen the movie some years ago, so I didn't get to experience the suspense as I would have if I hadn't know the story beforehand. However I do remember that I was speechless after seeing the movie, as was my friend.

Marguerite Duras: Rakastaja

L'amant (1984)
Marguerite Duras
suom.?
Otava 2006, Otavan kirjasto
121 sivua

Prix Goncourt 1984
Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★

Agatha Christie: Stylesin tapaus

The Mysterious Affair at Styles (1920)
Agatha Christie
suom. Paavo Lehtonen
WSOY, 2014
Pokkari, 245 sivua
sarja: Hercule Poirot #1

Kirjastosta
GR: 3/5 tähteä
★★

Tämä kirja(n nimi) on pyörinyt mielessäni lapsuudesta asti, sillä ilmeisesti kirjastostani ei sitä löytynyt, mutta se kuitenkin mainittiin aina Poirotin ensimmäisenä juttuna. Lisäksi luin suurimman osan Christien kirjoista ehkä noin yhdeksän, kymmenen ikäisenä tai ainakin aloitin niiden lukemisen silloin, joten englannin kielen taitoni ei ollut aivan nykyisellä tasolla ja "Stylesin" vähän ihmetytti minua, joten se jäi myös helposti mieleen. Tämä onkin myös varmaan ainoa Poirot-kirja, josta olen varma, etten sitä ollut lukenut, joten kerran kaivatessani helppoa lukemista otin sen kirjastosta mukaani. Muuten olen vältellyt Christietä aikuisena, sillä olen suurella todennäköisyydellä lukenut ne ja vielä suuremmalla katsonut, ja dekkareiden "helppous" tulee minulle juuri halusta tietää murhaaja.

Aino Kallas: Sudenmorsian

Sudenmorsian - hiidenmaalainen tarina (1928)
Aino Kallas
Otava 2007, Keskiyön kirjasto
96 sivua



Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★½

Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa

Can You Keep a Secret? (2003)
Sophie Kinsella
suom. Ulla Selkälä
WSOY 2008
Pokkari, 432 sivua


BC-kirja
GR: 4/5 tähteä
★★★½

Diana Gabaldon: Muukalainen

Outlander, 1991
Gummerus 2004
suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Pokkari, 825 sivua



BC-kirja
GR: 2/5 tähteä
★★

So did I really think this was worth only two stars?

Agatha Christie: Golfkentän murha

The Murder on the Links (1923)
Agatha Christie
suom. ?
WSOY, 1985
242 sivua
sarja: Hercule Poirot, #2

BC-kirja
GR: 3/5 tähteä
★★★

The second Poirot mystery ever written, and I'm not sure Christie had his character quite ready yet, he managed to surprise me in the end.

Doris Lessing: Adore

Adore, 2003
(The Grandmothers)
Doris Lessing
Novelli, ~70 sivua, osa kokoelmasta


Nobel-voittaja 2007
Kirjastosta
GR: 4/5
★★★★½

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Hytti nro 6 (2011)
Rosa Liksom
WSOY, 2012
Pokkari, 200 sivua


Finlandia-voittaja 2011
BC-kirja
GR: 3/5 tähteä
★★★

A young Finnish woman travels from Moscow to Ulan Bator by train in the 1980s (I believe the author has made the same journey herself in her youth). She shares the train compartment with a Russian man in his forties.

Jane Austen: Neito vanhassa linnassa

Northanger Abbey (1817)
Jane Austen
suom. Eila Pennanen
WSOY, 1953

243 sivua

Kirjastosta
GR: 2/5 tähteä
★★

Dorothy L. Sayers: Kuka ja mistä?

Whose Body? (1923)
Dorothy L. Sayers
suom. ?
WSOY 1997
253 sivua
sarja: Lord Peter Wimsey #1

BC-löytö, vapautettu
GR: 3/5
★★★

Heidi Köngäs: Dora, Dora

Dora, Dora (2012)
Heidi Köngäs
Otava, 2013
Pokkari, 333 sivua


Finlandia-ehdokas 2012
Oma, vapautettu
GR: 3/5 tähteä
★★ ½

Eleonora Joffe: Mannerheimin kuriiri

Mannerheimin kuriiri - Kirill Pushkareffin arvoituksellinen elämä (2014)
Eleonora Joffe
SKS, 2014
252 sivua


Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★

Mannerheimista tämä kirja ei kertonut paljoakaan....