Mikko Porvali: Hyökkäyksen edellä

LAPPEEN PITÄJÄ, 30.7.1941
Iitiän kylä, Pusan talo

Neljä hoikkaa ja vaiteliasta sotilasta seisoo suuren eteläkarjalaisen puutalon pihamaalla. Talo on hiljan muutettu tiedustelukeskukseksi, ja miehet ovat Päämajan kaukopartiomiehiä, ensimmäisiä suomalaisia erikoisjoukkosotilaita. Suomen kenttäarmeija valmistautuu paraikaa hyökkäämään Karjalankannakselle – sinne mistä nämä miehet ovat vastikään palanneet.

Hyökkäyksen edellä – kaukopartio Kannaksella kesällä 1941 (2013)
Mikko Porvali
Atena Kustannus Oy 2013
300 sivua (kovakantisessa)

Kaukopartion haastattelu Yle Areenassa.

Kirjastosta e-kirjana (216 sivua)
GR: 4/5
★★★★

Tämän kirjan olin lainannut jo ainakin kerran aiemmin kirjastosta, mutta silloin en tullut sitä vielä lukeneeksi. Nyt nähdessäni sen kirjasto e-kirjavalikoimassa tarina alkoi kiinnostaa sen verran, että päätin ottaa luettavaksi. Olen lukenut Porvalilta aikaisemmin Operaatio Hokin, joka oli kovinkin jännittävä tositarina ja samaa odotin tältäkin, eikä minun tarvinnut pettyä. Arvioin tämän kuitenkin puoli tähteä "heikommaksi" kuin sen, johtuen ehkä vain siitä, että asiat olivat minulle jo osittain tuttuja. Kaukopartion haastattelua en vielä tosin ole kuunnellut, mutta sitä referoitiin kirjassa jonkin verran.

Vaikka olenkin tämän puolen asioista jonkin verran lukenut, minulla ei ollut varsinaista tietoa välirauhan aikaisen vakoilun laajuudesta. Moni kirjan partio Tolvasen kahdeksasta jäsenestä oli nimittäin käynyt useammankin kerran naapurin puolella kuka missäkin tehtävissä. Ehkä uhkarohkeimpia tapauksia on ollut 40 kilon hopealastin hakeminen, sen oli erään partiolaisen isä piilottanut joutuessaan lähtemään kotoaan. Lähes kaikilla oli myös jäänyt koti rajan taakse ja moni joutui näkemään kotinsa joko poltettuna tai toisten asuttamana.

Minna Canth: Kauppa-Lopo

Kauppa-Lopo oli pantu kiinni juopumuksesta ja pyhäpäivän rikkomisesta. Jo tämä oli neljäs kerta kuin hän vankeudessa istui. Kolmasti ennen hän oli joutunut satimeen, kerran löysästä, kahdesti varkaudesta. Ja aina se oli hänen sydäntään kaivellut, mutta ei toki milloinkaan niinkuin nyt.

Kauppa-Lopo (1889)
Minna Canth
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1999
52/156 sivua

Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita
Kirjastosta
GR: - tähteä
★★★★


Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi halusin lukea ja arvioida jonkin hänen teoksensa. Jotenkin nimittäin olen onnistunut olemaan lukematta niitä tähän asti. Valituksi tuli nide, jossa on samassa kaksi erilaisista naisista kertovaa novellia, Kauppa-Lopo ja Agnes, sekä lisäksi näiden naiskuvista kertova esipuhe, jonka on kirjoittanut Päivi Lappalainen, ja valikoima aikalaisarvosteluista. Toiveissa on julkaista arvio Agnesista huomenna sunnuntaina.

Kirjan ensimmäinen novelli Kauppa-Loposta on loppujen lopuksi varsin surullinen kertomus naisesta, joka elättää itsensä kaupustellen ja pikkurikoksiakin tehden, mutta joka kuitenkin on varsin hyväsydäminen ja auttavainen, vaikka ei ole voinutkaan pysyä hyväksi sanomansa miehen ja poikansa luona Kuopiossa, vaan veri on vetänyt kiertelemään ja nyt hän on päätynyt Jyväskylään. Kovin miellyttäväksi hahmoksi Lopoa ei kuitenkaan voi sanoa, vaikka hän onkin tietyllä tapaa sympaattinen, sillä hänet kuvaillaan likaiseksi ja muutenkin epäsiistiksi ihmiseksi, joka käyttää nuuskaa ja niistää hameeseen, ja kärsii myös jossain määrin alkoholismista.

Albert Camus: Sivullinen

Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen. Sain vanhainkodista sähkeen: "Äiti kuollut. Hautaus huomenna. Osanottomme." Samantekevää. Ehkä se tapahtui eilen.

L'Étranger (1942)
Albert Camus
suom. Kalle Salo
Otava 2010, Seven-pokkari
160 sivua

Nobel 1957
Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★★

Albert Camus'n Sivullinen on kuuluisa kirja. Se on tainnut löytyä jokaiselta katsomaltani "Top 100" -kirjalistalta, johon se muuten sopii, samoin tietenkin Albert Camus on tunnettu jo muutenkin kuin "pelkkänä" Nobel-voittajana. Itse en kuitenkaan tiennyt kyseisestä kirjasta kovinkaan paljoa. Nimen Mersault olen ehkä kuullut jossain negatiivisessä yhteydessä, ja toisaalta ainakin omassa painoksessani juonihan kerrotaan jo takakannessa, joten sen voi katsoa olevan jo tietyllä tavalla yleissivistystä, mutta juonella ei liene tämän kirjan kohdalla suuresti merkitystä, vaan sen ansiot ovat toisaalla.

Leena Krohn: Tainaron

Kuinka unohtaisin kevään, jolloin teimme kävelyretkiä Yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan, kun täällä Tainaronissakin on sellainen puisto, laaja ja huolella hoidettu.

Tainaron – postia toisesta kaupungista (1985)
Leena Krohn
WSOY 1986
126 sivua


Finlandia-ehdokas 1985
GR: 4/5 tähteä
★★★★


Hämmentävä kirja, se sana varmaan tulee tästä ensimmäisenä mieleen. En varmaan ole koskaan lukenut vastaavaa, eikä varmaan ihan samanlaista ole koskaan kirjoitettukaan, joten omaperäisyydestä plussaa. Varmaan minä pidinkin tästä, kai, vaikka en ilmeisesti ymmärtänyt mitään, jos tässä nyt oli jotain sellaista, mikä oli tarkoitettu ymmärrettäväksi. Siitäkään en olisi niin varma, pitääkö kaikkien kirjojen merkitäkään mitään? Eräänlaisia ajatuksia se kyllä herätti, mutta enemmän minä taisin keskittyä Tainaronin ja sen asukkaiden kuvailuun kuin sen pohtimiseen, mitä se kaikki symboloi. Neljä tähteä, ehkä.

Matti Putkinen: Vanki, vakooja, sissi

Inkeri, kuten sen vanha suomalainen nimi kuuluu, on ollut vuosisatojen ajan suomensukuisten kansojen asuttama. Ennen toista maailmansotaa Inkerissä asui lähes 150 000 suomalaista, tämän kirjoittaja mukaan luettuna.

Vanki, vakooja, sissi (2015)
Matti Putkinen
toim. Mikko Porvali
Atena Kustannus Oy 2015
344 sivua (290 sivua e-kirjassa)


Kirjastosta, puolet VIP-kirjana ja puolet e-kirjana luettuna
GR: 4 tähteä
★★★★

Aloitin kirjan jo puoli vuotta sitten, mutta se oli minulla vain viikon laina-ajalla, tosin kahdesti, joten minun oli palautettava kirja, ennen kuin ehdin lukea sitä loppuun. Jonkin aikaa yritin jahdata sitä jälleen VIP-kirjana, koska en suostunut maksamaan euron varausmaksua, mutta vuoden lähetessä loppuaan totesin parhaimmaksi kokeilla e-kirjana lainaamista. Ja menihän se näinkin, vaikka en erityisemmin pidäkään näytöltä lukemisesta.

Kirja on siis inkeriläisen Matti Putkisen vuonna 1953, Stalinin kuoleman jälkeen, kirjoittama muistelmateos, jonka Mikko Porvali on toimittanut julkaisukuntoon. Putkinen itse kuoli jo 2001. Hän oli syntynyt marraskuussa 1920 Kelton pitäjässä, Mähnälän kylässä, noin 10 kilometriä Leningradista, joten ennen toisen maailmansodan syttymistä hän oli juuri ehtinyt kasvaa aikuiseksi. Tosin kovin pitkästä lapsuudesta ei hänen kohdallaan voida puhua, sillä isän kuoleman jälkeen alkoivat ensimmäiset muutokset kotikylässä vuonna 1927, jotka sitten pahenivat 1930 ja jatkuivat tunnettuun tapaan sodan syttymiseen asti ja senkin jälkeen, mutta niistä ajoista Putkisella on vähemmän kerrottavaa.

Muistelmien alkupuolen asioista minulle uutta asiaa ja siinä mielessä mielenkiintoisinta oli tavallisen elämän kuvaaminen ja esimerkiksi kauppamatkat Leningradiin. Orvoiksi jäätyään perheen lapset olivat joutuneet erilleen toisistaan ja eri sukulaisten hoiviin, Matin vanhimpana tehdessä eniten töitä. Vielä 1920-luvulla Inkerinmaassa ja Leningradissakin riitti ruokaa ja tavaraakin, mutta kollektivisoinnin ja muun sääntelyn "ansiosta" kaikesta oli lopulta puutetta, joten ruoan ja tavaran hankkimisesta tuli eräänlainen taito. Inkeriläisiä myös säännöllisesti pidätettiin ja karkotettiin. Tietoa muusta maailmasta toivat myös muutamat Matin tapaamat suomalaiset, jotka olivat lähteneet etsimään parempaa elämää, mutta todenneet sen jääneen väärälle puolelle rajaa.

George Orwell: Eläinten vallankumous

Jones, Kartano-nimisen maatilan isäntä, oli lukinnut kanalan yöksi, mutta hän oli niin humalassa, ettei muistanut sulkea kanojen kulkuaukkoja.

Animal Farm, 1945
George Orwell
Suom. Panu Pekkanen
WSOY 2005
126 sivua


Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★

KAIKKI ELÄIMET OVAT TASA-ARVOISIA,
MUTTA JOTKUT ELÄIMET OVAT TASA-ARVOISEMPIA KUIN TOISET

Viimeinkin tulin sivistäneeksi itseäni yhdellä maailman tunnetuimmista romaaneista, jota saattavat lainata myös he, jotka eivät ole itse kirjaa edes lukeneet. Orwell kertaa yllättävänkin tarkasti Venäjän vallankumouksen ja erityisesti Neuvostoliiton ensimmäisten vuosikymmenien tapahtumia ja ilmapiiriä allegorisella kertomuksellaan, ottaen huomioon, että kirja kuitenkin sijoittuu englantilaiselle maatilalle; silti Stalin ja Trotski sekä myös Natsi-Saksa ovat selvästi tunnistettavissa. Kirja jopa onnistuu jossain määrin ennustamaan, sillä mielestäni propaganda muistutti paikoin jopa enemmän Pohjois-Korean kuin Stalinin henkilökulttia.

Tämä oli ehkä näin suomalaiselle, historiasta kiinnostuneelle lukijalle myös kirjan heikoin puoli, sillä se ei päässyt missään vaiheessa oikeastaan yllättämään. Voisin kuvitella, että myös kirjan vaikutus täällä Neuvostoliiton naapurissa oli vähäisempi, useimmathan olivat hyvinkin tietoisia siitä, mitä rajan takana oli tapahtunut jo 1930-luvulla. Tämän takia jäinkin vähän kaipaamaan jopa terävämpää satiiria, stalinismin todellisuus kun oli vieläkin karmeampaa kuin kirjasta voisi päätellä.

Pitäisin tätä kuitenkin hyvänä kirjana luettavaksi teini-ikäisenä, ehkä juuri silloin, kun näitä asioita opiskellaan koulun historiatunneilla. Mielestäni se sopisi myös tunneille, joilla tutustutaan mediaan, politiikkaan sekä propagandaan, sillä siinä osoitetaan hyvin yksinkertaisella tavalla, kuinka yleiseen mielipiteeseen voidaan pyrkiä vaikuttamaan tai kuinka pelottelemalla jopa estetään yhteiskunnallinen keskustelu. Nämä asiat eivät nimittäin ole tuntemattomia nykyaikanakaan.

Ulkopuolella  olevat eläimet katsoivat siasta ihmiseen ja ihmisestä sikaan ja jälleen  siasta ihmiseen, mutta oli jo aivan mahdotonta sanoa, kumpi oli kumpi.

Sofi Oksanen: Puhdistus

Puhdistus (2008)
Sofi Oksanen
WSOY, 2008
381 sivua

Finlandia 2008
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2010
BC-kirja, lainassa
GR: 4/5 tähteä
★★★★

This was a difficult book to read, as I thought it would be. I have also seen the movie some years ago, so I didn't get to experience the suspense as I would have if I hadn't know the story beforehand. However I do remember that I was speechless after seeing the movie, as was my friend.

Marguerite Duras: Rakastaja

L'amant (1984)
Marguerite Duras
suom.?
Otava 2006, Otavan kirjasto
121 sivua

Prix Goncourt 1984
Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★

Michael Innes: Kosta, Hamlet!

Hamlet, Revenge! (1937)
Michael Innes
Suom. ?
WSOY, 1993
360 sivua
sarja: Sir John Appleby #2

Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★

Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä

Myöhempien aikojen pyhiä, 2003
Tammi 2003
295 sivua


Finlandia-ehdokas 2003
GR: 4/5 tähteä
★★★★

Kaksi mormonilähetyssaarnaajaa Salt Lake Citystä saapuu suomalaiseen pikkukaupunkiin.

Luiz Ruffato: Rutosti hevosia

Eles Eram Muitos Cavalos (2001)
Luiz Ruffato
suom. Jyrki Lappi-Seppälä
Into Kustannus, 2014
159 sivua


Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★

Toukokuun yhdeksäs vuonna 2000 oli jälleen yksi tavallinen päivä São Paulossa, tämä kirja kertoo siitä.

Eleonora Joffe: Mannerheimin kuriiri

Mannerheimin kuriiri - Kirill Pushkareffin arvoituksellinen elämä (2014)
Eleonora Joffe
SKS, 2014
252 sivua


Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★

Mannerheimista tämä kirja ei kertonut paljoakaan....

Kari Selén: Madame

Madame - Minna Craucherin levoton elämä (2010)
Kari Selén
Helsinki-kirjat, 2010
232 sivua


Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★

Who was Minna Craucher? Was she a spy for Cheka, a member of the nobility, a daughter of a German engineer, a brothel owner, a bootlegger or an abortionist?

A.S. Byatt: Riivaus. Romanttinen kertomus

Nää sieltä löydät: tarhan, ynnä puun
tuo käärme juurellaan, ja kultaisen
hedelmän, ja naisen siimeksessä
ja puron solisevan, ruohikon.
Ne löydät, nyt kuin ennen. Kun muinaiseen
sä saavut maailmaan, ja askeleesi
lehtoon Hesperidein suuntaat, missä
oksilla ikuisilla kultaisena
hedelmä kimmeltää, ja lohikäärmeen
näet harjan kiiltäväisen, Ladonin,
sen kynnet kultaiset, ja hampaat
hopeisna välkkyväiset - pedon siellä
uinuissa, odottaen, iankaikkiseen -
siks' kunnes Herakles, tuo kekseliäs,
sen riistämään ja varastamaan käy.

Possession (1990)
A.S. Byatt
suom. Marja Alopaeus, Leevi Lehto
Teos, 2008 (Baabel)
709 sivua

Booker-palkinto 1990
Oma
GR: 4/5 tähteä
★★★★