– ... ja saksan kielestä laudatur, rehtorin ääni kaikui korvissani veren kohinan lävitse.Lapinvuokko (2010)
Enni Mustonen (oik. Kirsti Manninen)
Otava 2011 (Seven-pokkari)
255 sivua
sarja: Pohjatuulen tarinoita #1
Bookcrossing
GR: 3/5 tähteä
★★ ½
Lapinvuokko on kertomus nuoren naisen, tuoreen ylioppilaan elämästä toisen maailmansodan aikana, talvisodasta Lapin sotaan. Sivumäärästä voi huomata, että aika kulkee nopeasti ja kirjakin tuli luettua nopeasti. Minunkin piti vain vilkaista kirjan varsinaista pääjuonta, eli Annikin rakastumista saksalaiseen upseerin ollessaan hänellä sihteerinä, mutta kohta olinkin lukenut kirjan melkein loppuun, tosin ehkä hyppien tylsimpien tai pahimpien kohtien yli, joten sittenhän piti lukea alkukin. Juonen ennalta-arvattavuudesta johtuen tämä epätavallinen lukutapa ei oikeastaan haitannut ollenkaan, sillä suurta jännitystä ei oikein päässyt missään kohtaa syntymään, mitä osittain selittää muistaakseni myös jostain lukemani toisen painoksen takakannen teksti, missä juonta kerrotaan turhan pitkälle.
En yleensä pidä sota-aikaan sijoittuvista romaaneista, joten tämäkin jäi melkein lukematta, ennen kuin sitten päätin vilkaista ennen bookcrossing-miittiä, jossa olisin sen vapauttanut. En tiedä, kutsuttaisiinko tätä isossa maailmassa "naisten kirjallisuudeksi", mutta naisista sodan pyörteissähän tämä kertoi, ehkä vielä vähän kevyemmin kuitenkin kuin olisin odottanut. Olisin ehkä myös kaivannut syvempiä henkilöhahmoja, tarina oli aika juonipainotteinen. Kuitenkin lappilaisten ja saksalaisten yhteiselämästä jatkosodan aikana sekä suhteiden katkettua rauhanteon jälkeen oli ihan mielenkiintoista lukea, vaikka kovin paljon sitä ei valoitettukaan.
Kirja on Pohjatuulen tarinoita -trilogian ensimmäinen kirja, mutta todennäköisesti en etsi käsiini seuraavia osia. Voi tosin olla, että ne ilmaantuvat samalla tavalla kuin tämäkin, eli bookcrossingin kautta, jolloin harkitsen ehkä uudelleen niiden lukemista.
Kun pieni likainen nyrkki avautui, oli kämmenellä lapinvuokon nuppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina