Minna Canth: Agnes

Hän oli minun ihanteeni koulussa. Tunnilla saatoin välistä unohtua häntä katselemaan niin, etten tiennyt mistä puhekaan oli, kun äkkiarvaamatta sain kysymyksen.

Agnes (1892)
Minna Canth
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1999
88/156 sivua

Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita
Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★ ½


Yhteisniteen toinen novelli kertoo Kuopioon palaavasta Agnesista ja siitä, millaisen vaikutuksen se tekee erityisesti hänen vanhaan koulutoveriinsa, joka oli ihaillut häntä jo lapsesta asti. Tämä ei mielestäni ollut aivan niin osuva kuin Kauppa-Lopo, sillä Liisi oli ehkä kirjoitettu vähän liian dramaattiseksi, eikä kummastakaan naisesta ole annettu kovin hyvää kuvaa. Toisaalta voihan olla, että Canth on myös halunnut kritisoida tai herättää hieman naisia, jotka elävät täysin miehensä kautta. Agnes puolestaan on hyvinkin moderni ajatuksiltaan.


Mielestäni Canth kuvasi Liisin naisena, jonka suurin ongelma oli huono itsetunto, joka puolestaan teki hänet epävarmaksi, josta sitten aiheutui muita ongelmia ja jopa passiivis-aggressiivista käytöstä. Agnesista hän puolestaan antoi välillä positiivisen, välillä negatiivisen kuvan, riippuen usein Liisin omista tunteista ja ajatuksista. Täysin syytön hän ei kuitenkaan ollut, vaan hänessä saattoi olla hiukan manipuloijan vikaa. Eniten sympatioitani sai Antti, jonka Liisi ehkä odotti pystyvän lukemaan ajatuksiaan, vaikka käyttäytyikin aivan toisin. Tosin ehkä hänkin olisi voinut hiukan katsoa käyttäytymistään.

Novelli oli varmasti ajankohtaisempi kirjoittamisaikanaan, sillä silloin naiset olivatkin pitkälti sidottuina koteihin ja lapsiinsa, ja normien rikkomista ei katsottu hyvällä. Agnesin päätös aiheuttaakin Liisille ristiriitaisia ajatuksia. On myös totta, että avioliittolupauksen rikkominen tuolloin aiheutti naisille todellisia, taloudellisia ongelmia, eikä pelkästään tunteisiin kohdistuvia, joten mustasukkaisuudelle ja pelolle jätetyksi joutumisesta oli ehkä aihettakin enemmän. Toisaalta naisen oma elämänpiiri oli usein varsin rajoittunut verrattuna nykyaikaan, jolloin useimmat kuitenkin ovat myös töissä kodin ulkopuolella ja muutenkin liikkuvat enemmän. En silti pysty oikein ymmärtämään Liisia, Agnesia ehkä vähän enemmän, vaikka pidänkin häntä vähän ilkeänä luonteeltaan.

Hän silloin tarttui minuun kiinni molemmilla käsivarsillaan, suuteli monet kerrat ja katsoi syvälle silmiini. Katsoin vastaan, hymyilin ja olin hiukan hämilläni. Hän suuteli ja syleili minua vielä hellemmin, ja luulenpa melkein, että hänen silmänsä hiukan kostuivat.

Lukemani kirjan lopussa oli myös muutama aikalaisarvio, joista yksi tuomitsi Kauppa-Lopon täysin, haukkui jopa sen kieliasua (täytyy muistaa, että suomen kirjakieli oli tuolloin vasta oikeastaan lastenkengissä), mutta kaksi muuta olivat ymmärtäväisempiä Canthin kirjoituksille ja kehuivat niiden tarkkanäköisyyttä ja kuvailukykyä. Voin hyvin uskoa, että Canthilla on ollut suuri vaikutus sosiaalisten epäkohtien nostamiselle keskustelunaiheeksi. Oli mielenkiintoista lukea sekä nykyajan tutkijan että aikalaisten ajatuksia Canthin kirjoituksista ja olen nyt myös täyttänyt sivistyksessäni olleen aukon. Muitakin hänen kirjoituksiaan voisin vielä joskus lukea, aiheet tosin ovat kovin raskaita.

Agnes sijoittuu Kuopioon ja on siten tarpeeksi lähellä "kotiseutukirjaksi" kirjabingoon.