Antti Tuuri: Suuri asejuna Pietarista

Paperissa oli sellainen nimi, etteivät varikolla ruvenneet vastaan väittämään, ja siinä oli sellaiset leimat, että uskoivat sen miehen nimensä kirjoittaneen, jolle nimi kuului: Vladimir Iljitš Lenin. Mutta auttamaan eivät meitä varikolla ruvenneet. Käskivät ottaa mitä meille kuului ja hoitaa itse tavaramme Suomen asemalle.

Suuri asejuna Pietarista (2006)
Antti Tuuri
Kustannus HD 2006
Kovakantinen, 203 sivua


Kirjastosta
GR: 3/5
★★★


Tämä tuli lainattua kirjastosta ja luettuakin puolittain vahingossa. Aihe vain alkoi kiinnostaa sen verran paljon, että kirja ohitti muut mielenkiintoiset lukujonossa. Toisaalta myös lyhyet kappaleet ja suhteellisen iso fontti antoivat odottaa nopeasti luettavaa kirjaa, mitä se kyllä olikin. (Ne ohitetut ovatkin sitten pitempiä...) Tämä oli myös ensimmäinen lukemani Antti Tuurin kirja. Tyyliltään se on oikeastaan dokumenttiromaani, erityistä juonta ei ole.

Kirjan otsikko kertookin jo aiheen, joka myös perustuu tositapahtumiin. Tammikuun lopulla 1918 Pietarista lähti suuri asejuna Suomeen Viipurin, ja muutaman muun aseman, kautta Helsinkiin ja Tampereelle. Junaan oli lastattu (kirjan mukaan) 15 000 kivääriä, niihin kaksi miljoonaa patruunaa, kolmisenkymmentä "kuularuiskua" patruunoineen sekä kymmenen tykkiä, joihin oli ammuksia kuusi junanvaunullista, joiden lisäksi tuli vielä kaksi panssariautoa, jotka kuulemma näyttivät siltä, etteivät kuuluisi kenellekään. Aivan kaikkia Lenin ei ollut suomalaisille punakaarteille luvannut, mutta varastonhoitajaa ei ilmeisesti kiinnostanut asia tarpeeksi tarkistaakseen määriä. Tämä myös jatkui läpi kirjan, rekkoja otettiin käyttöön niitä tarvittaessa ja luvan antoi pistooli.

Kalervo Pulkkinen (toim.): Tom of Finland

Tom of Finland – välähdyksiä nimimerkin takaa (2016)
Kalervo Pulkkinen (toim.)
Like Kustannus Oy 2016
pokkari, 240 sivua



Kirjastosta
GR:3/5
★★★

Kirja oli laitettu esille kirjastossa ja sieltä se sitten tarttui mukaanikin, sillä uuden elokuvankin myötä mies "nimimerkin takana" on alkanut vähän kiinnostaa. Kirjassa oli paljon kuvia, myös ihan tavallisia valokuvia perheestä ja ystävistä, ja ne veivätkin ison osan sivumäärästä, joten kirja oli jopa turhankin nopeasti luettava. Joistain asioista olisi ollut mukava saada enemmänkin tietoa. Tosin ehkä en olisi tarttunutkaan "tavalliseen" elämäkertaan, jonka lukemisessa olisi mennyt paljon kauemmin.

Mikko Porvali: Hyökkäyksen edellä

LAPPEEN PITÄJÄ, 30.7.1941
Iitiän kylä, Pusan talo

Neljä hoikkaa ja vaiteliasta sotilasta seisoo suuren eteläkarjalaisen puutalon pihamaalla. Talo on hiljan muutettu tiedustelukeskukseksi, ja miehet ovat Päämajan kaukopartiomiehiä, ensimmäisiä suomalaisia erikoisjoukkosotilaita. Suomen kenttäarmeija valmistautuu paraikaa hyökkäämään Karjalankannakselle – sinne mistä nämä miehet ovat vastikään palanneet.

Hyökkäyksen edellä – kaukopartio Kannaksella kesällä 1941 (2013)
Mikko Porvali
Atena Kustannus Oy 2013
300 sivua (kovakantisessa)

Kaukopartion haastattelu Yle Areenassa.

Kirjastosta e-kirjana (216 sivua)
GR: 4/5
★★★★

Tämän kirjan olin lainannut jo ainakin kerran aiemmin kirjastosta, mutta silloin en tullut sitä vielä lukeneeksi. Nyt nähdessäni sen kirjasto e-kirjavalikoimassa tarina alkoi kiinnostaa sen verran, että päätin ottaa luettavaksi. Olen lukenut Porvalilta aikaisemmin Operaatio Hokin, joka oli kovinkin jännittävä tositarina ja samaa odotin tältäkin, eikä minun tarvinnut pettyä. Arvioin tämän kuitenkin puoli tähteä "heikommaksi" kuin sen, johtuen ehkä vain siitä, että asiat olivat minulle jo osittain tuttuja. Kaukopartion haastattelua en vielä tosin ole kuunnellut, mutta sitä referoitiin kirjassa jonkin verran.

Vaikka olenkin tämän puolen asioista jonkin verran lukenut, minulla ei ollut varsinaista tietoa välirauhan aikaisen vakoilun laajuudesta. Moni kirjan partio Tolvasen kahdeksasta jäsenestä oli nimittäin käynyt useammankin kerran naapurin puolella kuka missäkin tehtävissä. Ehkä uhkarohkeimpia tapauksia on ollut 40 kilon hopealastin hakeminen, sen oli erään partiolaisen isä piilottanut joutuessaan lähtemään kotoaan. Lähes kaikilla oli myös jäänyt koti rajan taakse ja moni joutui näkemään kotinsa joko poltettuna tai toisten asuttamana.

Minna Canth: Agnes

Hän oli minun ihanteeni koulussa. Tunnilla saatoin välistä unohtua häntä katselemaan niin, etten tiennyt mistä puhekaan oli, kun äkkiarvaamatta sain kysymyksen.

Agnes (1892)
Minna Canth
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1999
88/156 sivua

Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita
Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★ ½


Yhteisniteen toinen novelli kertoo Kuopioon palaavasta Agnesista ja siitä, millaisen vaikutuksen se tekee erityisesti hänen vanhaan koulutoveriinsa, joka oli ihaillut häntä jo lapsesta asti. Tämä ei mielestäni ollut aivan niin osuva kuin Kauppa-Lopo, sillä Liisi oli ehkä kirjoitettu vähän liian dramaattiseksi, eikä kummastakaan naisesta ole annettu kovin hyvää kuvaa. Toisaalta voihan olla, että Canth on myös halunnut kritisoida tai herättää hieman naisia, jotka elävät täysin miehensä kautta. Agnes puolestaan on hyvinkin moderni ajatuksiltaan.

Enni Mustonen: Lapinvuokko

– ... ja saksan kielestä laudatur, rehtorin ääni kaikui korvissani veren kohinan lävitse.

Lapinvuokko (2010)
Enni Mustonen (oik. Kirsti Manninen)
Otava 2011 (Seven-pokkari)
255 sivua
sarja: Pohjatuulen tarinoita #1

Bookcrossing
GR: 3/5 tähteä
★★ ½


Lapinvuokko on kertomus nuoren naisen, tuoreen ylioppilaan elämästä toisen maailmansodan aikana, talvisodasta Lapin sotaan. Sivumäärästä voi huomata, että aika kulkee nopeasti ja kirjakin tuli luettua nopeasti. Minunkin piti vain vilkaista kirjan varsinaista pääjuonta, eli Annikin rakastumista saksalaiseen upseerin ollessaan hänellä sihteerinä, mutta kohta olinkin lukenut kirjan melkein loppuun, tosin ehkä hyppien tylsimpien tai pahimpien kohtien yli, joten sittenhän piti lukea alkukin. Juonen ennalta-arvattavuudesta johtuen tämä epätavallinen lukutapa ei oikeastaan haitannut ollenkaan, sillä suurta jännitystä ei oikein päässyt missään kohtaa syntymään, mitä osittain selittää muistaakseni myös jostain lukemani toisen painoksen takakannen teksti, missä juonta kerrotaan turhan pitkälle.

Heidi Köngäs: Hertta

En tuhoudu, vaikka yritetään. En lakkaa taistelemasta, koskaan. Porvarit, te ette saa minua.

Hertta (2015)
Heidi Köngäs
Otava, 2015
285 sivua



Kirjastosta
GR: 3/5 tähteä
★★★½


Olin muistaakseni ensimmäinen, joka lisäsi tämän Goodreadsin tietokantaan keväällä nähtyäni uutisen sen julkaisemisesta, sillä aihe kiinnosti minua. Kirjaan tartuin huomattuani sen kirjaston VIP-hyllyssä ja luettuani muutaman ihastuneen blogikirjoituksen. Tätä ennen olen lukenut Hella Wuolijoen vankilapäiväkirjan ja yhden "Leinon vangin" elämäkerran, toisen muistelmat "Berijan tarhoista" omistan, ja lisäksi olen lainannut Olavi Paavolaisen teoksen, mutta sitä en tullut kuitenkaan lukeneeksi.

En koskaan lakkaa ihmettelemästä, kuinka niinkin monet tärkeät hahmot Suomen historiasta liittyvät toisiinsa ihan henkilökohtaisellakin tasolla, ja, varsinkin Kuusisen ja Paavolaisen kohdalla, heidän ollessaan poliittisesti jossain määrin eri puolilla, toisen vietettyä jatkosodan vuodet turvasäilössä ja toisen tiedotusupseerina. (Paavolaisen aikaisempi ystävätärhän tapettiin hänen sekaannuttuaan Lapuan liikkeeseen ja sen johtoon. Hänestäkin, Minna Craucherista, olen lukenut elämäkerran, ja Waltarin Suuressa illusionissahan hän esiintyy varsin tunnistettavana sivuhahmona.) Wuolijoki nyt oli ristiriitaisuus jo yksinäänkin, menestynyt liikenainen ja kuitenkin kallellaan, ja paljon, Neuvostoliiton puoleen. Sakari Tuomiojan (Hellan tyttärenpoika, jos ei joku sattunut tietämään) kirjoittama elämäkerta hänestä on ollut pitkään lukulistallani, samoin Otto Mannisen Kerttu Nuortevasta kirjottama. Antero Uiton kirjoittaman elämäkerran nimi kertonee puolestaan monen mielipiteen Hertan isästä, "Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen". Tämän "tittelin" hänelle antoi ilmeisesti itse Lenin. Leinon tytär, joka kirjan alussa oli vielä nuori tyttö, tuli sittemmin kuuluisaksi aivan toisissa merkeissä ja miehensä sukunimen ottaneena. Hän on siis Lieko Zachovalová, ainakin vanhemmalle polvelle kovinkin tuttu Prahan keväältä vuonna 1968 ja jopa Viron presidentti Lennart Meri muisti hänen uutisraporttinsa.

Ville Ranta: Kyllä eikä ei

Kyllä eikä ei (2013)
Ville Ranta
WSOY, 2013
264 sivua


Sarjakuva-Finlandia 2013
BC-kirja, kiertokirjana
GR: 3/5 tähteä
★★★


Historiallinen, uskonnollissävytteinen sarjakuvaromaani, joka sijoittuu Ouluun noin vuonna 1840.

Luen harvoin sarjakuvakirjoja, mutta satuin saamaan tämän lainaan, joten tulipahan tutustuttua tähänkin taiteenalaan. Tarina oli minusta "ihan kiva", mutta ei ehkä kovin mieleenjäävä. Piirrostyyli ei ihastuttanut, mutta ei myöskään vihastuttanut, joten ihan mielelläni luin loppuunkin. En ehkä aivan ymmärtänyt, mikä oli tarinan pointti. Ehkä romaanien lukijana olisin kaivannut syvempia henkilöhahmoja, nyt ne jäivät vähän pintaraapaisuiksi.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

Lumikko ja yhdeksän muuta, 2006
Atena 2006
322 sivua


BC-kirja
GR: 3/5
★★ ½

Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Nälkävuosi, 2012
Siltala 2012
141 sivua


Finlandia-ehdokas 2012 
Man Booker International -ehdokas 2016
BC-kirja
GR: 4/5 tähteä
★★★½

Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä

Myöhempien aikojen pyhiä, 2003
Tammi 2003
295 sivua


Finlandia-ehdokas 2003
GR: 4/5 tähteä
★★★★

Kaksi mormonilähetyssaarnaajaa Salt Lake Citystä saapuu suomalaiseen pikkukaupunkiin.

Heidi Köngäs: Dora, Dora

Dora, Dora (2012)
Heidi Köngäs
Otava, 2013
Pokkari, 333 sivua


Finlandia-ehdokas 2012
Oma, vapautettu
GR: 3/5 tähteä
★★ ½

Mika Waltari: Suuri illusioni

Suuri illusioni (1928)
Mika Waltari
WSOY, 2008
294 sivua


Kirjastosta
GR: 5/5 tähteä
★★★★½

Eleonora Joffe: Mannerheimin kuriiri

Mannerheimin kuriiri - Kirill Pushkareffin arvoituksellinen elämä (2014)
Eleonora Joffe
SKS, 2014
252 sivua


Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★

Mannerheimista tämä kirja ei kertonut paljoakaan....

Kari Selén: Madame

Madame - Minna Craucherin levoton elämä (2010)
Kari Selén
Helsinki-kirjat, 2010
232 sivua


Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★★

Who was Minna Craucher? Was she a spy for Cheka, a member of the nobility, a daughter of a German engineer, a brothel owner, a bootlegger or an abortionist?

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Ennen päivänlaskua ei voi (2000)
Johanna Sinisalo
Tammi, 2008
268 sivua


Finlandia-voittaja 2000
Kirjastosta
GR: 4/5 tähteä
★★★½

Hella Wuolijoki: Enkä ollut vanki

Jouduin olemaan vankilassa lähes puolitoista vuotta. Lähes kolme ja puoli kuukautta - koko kesän 1943 - sain ensin viettää Valtiollisen Poliisin vihertävänharmaassa tukahduttavassa kopissa - kävelemättä. Loput ajastani olin Helsingin Lääninvankilassa, jossa samalla muutuin jahdatusta otuksesta tavalliseksi vangiksi.

Enkä ollut vanki - tuokiokuvia vankilasta (1944)
Hella Wuolijoki
Tammi, 2010
190 sivua


Oma, pokkari
GR: 3/5 tähteä
★★ ½

Juhani Aho: Rautatie

Rautatie, eli kertomus ukosta ja akasta jotka eivät olleet sitä ennen nähneet (1884)
Juhani Aho
WSOY, 1985, kuvitettu, kangaskantinen ja numeroitu painos
198 sivua

Kotihyllystä
GR: 4/5 tähteä
★★★★★ kirjan merkityksestä ja hienosta kuvituksesta

Harakka.

Jyrki Heino: Kellari

Kellari, eli kertomus poikkeuksellisista ja järkyttävistä tapahtumista, jotka aikoinaan herättivät suurta huomiota Ruotsin kuningaskunnan Turun kaupungissa (2012)
Jyrki Heino
Schildts & Söderström 2012
288 sivua
sarja: Luutnantti Wennehielm #1
Kirjastosta
GR: 5/5 tähteä
★★★★½

Mika Waltari: Tähdet kertovat, komisario Palmu

Tähdet kertovat, komisario Palmu! (1962)
Mika Waltari
WSOY, 1983
254 sivua



Oma
GR: 3/5 tähteä
★★★

Mikko Porvali: Operaatio Hokki

Operaatio Hokki - Päämajan vaiettu kaukopartio (2011)
Mikko Porvali
Atena Kustannus Oy 2011
237 sivua


Tieto-Finlandia-ehdokas, 2011
Kaverilta lainassa
GR: 4/5
★★★★½