Itse testasin sitä aluksi kolmella kirjalla, mutta sitten se ei antanutkaan poistaa kaikkia omia ääniäni, joten jätin kai Casino Royalen omaksi valinnakseni, sillä sitä saatetaan lukea eräässä kirjakerhossakin myöhemmin, lisäksi kaipailen jotain kirjaa 1950-luvulta. Ja tulipahan jo katsottua Spectrekin tuossa. Kaveri tunnusti äänestäneensä Asaselin salaliittoa kuullakseen arvioni, ja se myöskin kiinnostaisi, vaikka jäikin kesken pari vuotta sitten. Lisäksi omistan kaksi muutakin samaan sarjaan kuuluvaa kirjaa, joten olisi hyvä tietää, kannattaisiko etsiä vielä niitä kahta puuttuvaakin...
Kyselyn yllätysvoittajaksi tuli kuitenkin Kuuma kivi, jonka myöskin aloitin pari vuotta sitten, mutta en päässyt kovin pitkälle. Se lieneekin kevyemmästä ja humoristisemmasta päästä näitä kirjoja, joten on sikäli hyvä valinta, eikä kovin pitkäkään. En varmaan ole myöskään lukenut tuohon genreen kuuluvia kirjoja, sillä pysyttelen useammin vanhan mantereen puolella dekkareissani ja muutenkin perinteisemmissä tarinoissa.
Musta hevonen onkin sitten Synnintekijä, jota kohtaan kaksi kaveriani on osoittanut kiinnostusta, joten ehkä liityn silloin heidän kirjalliseen seuraansa. Muillakin kirjoilla on puolensa, kaksi viimeistä/uusintahan eivät edes ole dekkareita, joten katsotaan, mikä näistä lähtee ensimmäisenä lukuun, vai onko se joku ihan muu kirja, joka silloin kutsuu minua.
Jotenkin kuitenkin pidän kyselyn ajatuksesta, joten saatan laittaa uuden pystyyn piakkoinkin, mutta varaten silti itselleni oikeuden lopulliseen päätökseen. Tuleepahan siinä vähän katseltua ja rajattua sitä kirjakasaa, mistä kirjoja pitäisi valita.
Tulokset
Raymond Chandler: Syvä uni, 1939
|
1 (20%)
|
Ian Fleming: Casino Royale, 1953
|
1 (20%)
|
Donald E. Westlake: Kuuma kivi, 1970
|
2 (40%)
|
Boris Akunin: Asaselin salaliitto, 1998
|
1 (20%)
|
Arnaldur Indriðason: Räme, 2000
|
0 (0%)
|
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi, 2003
|
0 (0%)
|
Diana Gabaldon: Lordin yksityisasia, 2003
|
0 (0%)
|
Anna Godbersen: Jazztyttö peilaa, 2010
|
0 (0%)
|
Milja Kaunisto: Synnintekijä, 2013
|
0 (0%)
|
Näistä kirjoista olen lukenut Kauniston Synnintekijän, jonka laittaisin historiallisten kirjojen genreen. On muuten mielestäni huikea historiallinen trilogia. Ja uutta on tulossa. Taustatyö on tehty sen verran vakuuttavasti. Gabaldonin Matkantekijä-sarjan olen lukenut, mutta tämä Lordi-kirja tökkäsi muutamaan sivuun...minähän en lue, jos takkuaa ensimmäiset sivut.
VastaaPoistaHarjunpäältä olen lukenut muutaman kirjan ja katsonut myös sen elokuvan tästä pahan papista. Oli muuten hyvä elokuva suomalaiseksi.
Tunnustan jokaiselta olen lukenut jonkun kirjan.
Oi, blogin ensimmäinen kommentti, kiitos! Miksi en saanut siitä mitään ilmoitusta minnekään, vaan huomasin sen vasta vain sattumalta? Bloggerin käytön opetteleminen siis jatkukoon.
PoistaJep, Synnintekijä ei tosiaan ole dekkari, mutta epäilen sen olevan kuitenkin "kevyemmällä" puolella verrattuna moniin muihin kirjoihini, ainakin omassa, historiasta tykkäävässä mielessäni. Trilogioissa on vain se huono puoli, että jos ostaa ensimmäisen ("kun kerran halvalla saa"), niin ei oikein osaa olla ostamatta sitä toistakaan alennuksesta, ja kohta joutuu miettimään, että milloinkahan se kolmas osa ilmestyy pokkarina... Samaten "Jazztyttö peilaa" on historiallinen romaani (tai siis trilogian aloitus), enemmän tosin ehkä chick-littiä, mutta tapahtumapaikkana ja -aikana aina mielenkiintoinen New York loppuvuonna 1929.
Gabaldonin Muukalaisen luin minäkin, siinä alku meni vielä sujuvasti, mutta loppu tökki jo pahasti, joten en aio jatkaa sarjaa, korkeintaan seuraan sitä telkkarista. Mutta silti aikakausi kiinnostaisi ja ehkä tuo mysteerikin. Saa nähdä, se on minulle tullut BookCrossing-kirjana, kuten tuo Harjunpääkin. En yleensä lue kotimaisia poliisidekkareita (tai ulkomaalaisiakaan) enkä myöskään katso leffoja, joten se on minulle täysin tuntematon. Oli muistaakseni Hesarin 2000-luvun 100 parasta kirjaa -listalla, joten voisi kai siihen tutustua sen verran. Sehän menisi sitten myös tuohon leffahaasteeseen kivasti.
Mutta en ole vieläkään edes päättänyt, millä kirjalla aloittaisin uuden vuoden. Vahvimpina vaihtoehtoina on 1300 sivua Sherlockia tai sitten jokin 100 sivun uusi tuttavuus. Tai jotain ihan muuta... :-)