Jyrki Heino
Schildts & Söderström 2012
288 sivua
sarja: Luutnantti Wennehielm #1
Kirjastosta
GR: 5/5 tähteä
★★★★½
Todella mainio esikoisdekkari, joka sijoittuu 1700-luvun viimeisille vuosille; ajanjaksolle, joka mielenkiintoisuudestaan huolimatta taitaa olla kovin harvinainen kotimaisessa kirjallisuudessa. Nautin erityisesti hyvin rakennetusta ajankuvasta, jonka toivon perustuvan hyvään pohjatyöhön. Juonikin on sopivan kiemurainen, ja Heino käyttää hyväkseen kyseisen ajan poliittista ilmapiiriä ja muita tapahtumia. Puhdasta dekkaria etsiville "ylimääräiset" historiaselostukset ovat ehkä liikaakin, mutta minusta ne olivat melkeinpä kirjan mielenkiintoisinta antia. Perustiedot aikakaudesta on kuitenkin hyvä olla. Kustaa III:n murhan tai kahvikieltolain vaikutuksia ei useinkaan ole käsitelty suomalaisesta näkökulmasta tai ainakaan en itse ole niihin törmännyt.
Vaikka tämä onkin fiktiota, niin se vaikutti kuitenkin erittäin todentuntuiselta. Kieli on sujuvaa ja nopealukuista, mutta dialogissa oli kuitenkin vanhahtava tyyli. Huumoriakin löytyi ja se oli paikoin varsin pisteliästä niin turkulaisia kuin yliopiston ja eliitinkin väkeä kohtaan. Lieneekö mikään muuttunut 200 vuodessa... Kuulemma työpöydän laatikossa majailee vielä toinenkin kirja, joten toivottavasti luutnantti Wennehielmin tutkimukset jatkuvat. Varmasti oman genrensä kotimaista parhaimmistoa, vaikka onkin myönnettävä, että kilpailua ei paljon ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina