Juhani Aho
WSOY, 1985, kuvitettu, kangaskantinen ja numeroitu painos
198 sivua
Kotihyllystä
GR: 4/5 tähteä
★★★★★ kirjan merkityksestä ja hienosta kuvituksesta
Harakka.
Harakan aatokset aivan ensimmäisen kappaleen alussa pääsivät yllättämään ja huvittivat tätä lukijaa, ja harakan, tuskin kuitenkaan samaa, tapasimme myös kirjan lopussa. Mitä muuta näin klassisesta kirjasta, jonka tarinan olen tuntenut jo vuosia, osaisi sanoa? Juhani Aho todellakin tunsi synnyinkylänsä ja sen asukkaat, niin tuttuja ovat kirjassa kuvatut ihmiset, niin savolaista puheenparsi kuin olla voi. Matin ja Liisan pohdinnat rautatiesta, junanvaunuista ja veturista saivat miettimään, kuinka nopeasti maailma onkaan muuttunut. Mistäpä he olisivat ne pystyneet kuvittelemaan? Lisäksi vaikka kirja ilmestyi "jo" 1884, niin Lapinlahdelle rautatie tuli oikeasti vasta 1900-luvun puolella. Oma isoisäni oli jo syntynyt silloin.
Lukemani kirja oli Raimo Puustisen kuvittama ja sisälsi myös otteita kuvitustyön taustasta ja elämyspohjasta hänen päiväkirjastaan. 1960- ja -70-luvulla vanha elämäntapa oli jo katoamassa, mutta vielä oli mökkejä, joista ottaa mallia, ja vanhempaa sukupolvia, joita jututtaa ja piirtää. Nämäkin tarinat antoivat syvyyttä teokselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina