Shakespeare, Holmberg (sov.): Nuori rakkaus – Kesäyön unelma & Romeo ja Julia

A Midsummer Night's Dream (1600)
The most excellent and lamentable tragedy of Romeo and Juliet (1597)
William Shakespeare, sovittanut Annina Holmberg
WSOY 2007
104 sivua

Bookcrossing
GR: 3/5 tähteä
★★★


Nuori rakkaus on suomalaisen Annina Holmbergin proosamuotoon sovittama teos kahdesta William Shakespearen kuuluisasta rakkausnäytelmästä. Kirjassa olevat runomuotoiset lainaukset ovat Matti Rossin ja Marja-Leena Mikkolan suomentamia. Itselleni Shakespeare on varsin vieras ja tämä olikin helppo tapa tutustua näytelmiin, joista ensimmäisestä tiesin vain sen, että juhannusyössä on sekaannuksia rakastavaisten välillä ja jälkimmäisestä... no, ainakin lopputuleman. Holmberg on myös aikaisemmin sovittanut proosaksi kaksi Shakespearen tragediaa: Macbethin ja Kuningas Learin. Nämä ovat ilmestyneet teoksessa Tarukuninkaat (2006).



Kesäyön unelma

Kuu oli käymässä vähiin. Sen hahmo haalistui hyvää vauhtia, ja neljän vuorokauden kuluttua uusi kuu lakaisisi sen lopullisesti tieltään.

Kepeä komedia on varmaan helpoimpia Shakespearen näytelmistä ja lienen itsekin nähnyt sen elokuvana, todennäköisesti Michael Hoffmanin ohjaaman vuoden 1999 version. Holmbergin proosa on sujuvaa tekstiä ja kertoo tarinan seuraten ilmeisesti varsin tarkkaan alkuperäistä versiota. Juonihan on muuten aika polveileva ja jopa poukkoileva, lisäksi hahmoja on monia. Muistelen, etten oikein pysynyt kärryillä elokuvaversiota katsoessani ja tämän luettuani en enää ihmettele. Voi olla, että jos samalla sekä kuuntelee englanninkielistä Shakespearen tekstiä että lukee suomenkielistä runomuotoista tekstitystä(?), kummastakaan ei jää paljon mieleen. Se minut yllätti, että näytelmä sijoittuu Kreikkaan, mikä ehkä selittyy elokuvan näkemisellä.

Kirja onkin ehkä parhaimmillaan Shakespeareen ensimmäisiä kertoja tutustuvalle ja ehkä valmistautuessa teatteriesitykseen, jolloin voisi jo keskittyä siihen, miten näytelmä esitetään, eikä vain siihen, mitä siinä tapahtuu. Suurta spoilerivaaraa tuskin kuitenkaan on ottaen huomioon, että kyseessä on romanttinen komedia. Nyt tekisi minunkin mieli katsoa em. elokuva uudelleen, kun tiedän, mitä odottaa. Tuli myös mieleen, että jos nykyajan näytelmä- tai elokuvakäsikirjoittaja ehdottaisi tämänkaltaista juonta tuottajalle, niin voisi jäädä tekemättä, sen verran mielikuvituksellinen, mutta toisaalta yksinkertainen se kuitenkin on.

Hän virnisti, ja vain taivas – jos sekään – tiesi, kenelle.

Romeo ja Julia 

Kauan sitten Veronassa, Pohjoisen Italian kukkeassa kaupungissa, elettiin ja rakastettiin kuin viimeistä päivää. Se tarkoittaa, että intohimon liekit loimusivat väkevinä, nuoret miehet näkivät nuoret naiset houkuttelevina, ja soidinmenoja säesti kahden mahtisuvun viha, joka villitsi kalisuttamaan miekkoja kuin taivaan valtakunnan avaimia.

Päällimmäinen ajatus, mikä minulle tuli tätä kuuluisaa tarinaa lukiessa oli, että nämä kaikkihan ovat ihan pähkähulluja sekopäitä. Esimerkiksi käynee esimerkiksi tämä alkupuolen kohtaus:

Capuletin talossa rouva Capulet etsi tytärtään. Hän ei ollut samaa mieltä kuin miehensä siitä, että Julia oli liian nuori naimisiin, vaan hänen mielestään tytön oli paras suostua kreivi Parisin kosintaan. Hän oli itsekin nainut varhain ja synnyttänyt Julian samanikäisenä kuin tyttö oli nyt. Kolmetoistavuotiasko muka liian nuori? Hah! (s. 61)

Ja kun heti perään tytön imettäjäkin kertoo menettäneensä impeytensä 12-vuotiaana, niin ihmetellä vain voi Shakespearen ajatuksia...

Romeo ja Julia oli minulle sen verran tutumpi, että suuria yllätyksiä ei tullut, korkeintaan ehkä ruumiiden lukumäärä oli suurempi kuin muistin. Draamaa oli kuitenkin ihan riittävästi ja epäilen, että Shakespearen vahvuus on enemmänkin kielessä kuin henkilöhahmojen ja juonen uskottavassa kehittelyssä. Romeon ja Julian suhdehan on pahemman luokan teinien "insta-lovea", ja kuolema vaikuttaa olevan sopiva ratkaisu oikeastaan kaikkeen. Tämäkin on ehkä parhaimmillaan teatterissa tai vähintäänkin elokuvana.

 Miesten katumus oli aitoa, joten ruhtinas hyväksyi sovinnonteon ja päätti murhenäytelmän sanoihin:

"Aamu toi kolkon rauhan, kylmän sarastuksen,
aurinko kätkee päänsä murheissaan.
Yksi saa armon, toinen rangaistuksen,
kun nämä onnettomat vaiheet tutkitaan.
Synkempää tarinaa ei tunne kansa
kuin Romeon ja hänen Juliansa."

Holmbergin teos oli kuitenkin miellyttävä tutustuminen "bardin" näytelmiin ja voisin suositella sitä ainakin nuorille lukijoille. Oikeastaan itseänikin alkoi kiinnostaa enemmän tuo hänen toinen kirjansa Tarukuninkaat, sillä uskoisin Macbethin ja Kuningas Learin tarinoiden olevan kiinnostavampia juoniltaan, enkä oikeastaan tunne niitä ollenkaan.

Osallistun tällä ainakin Seitsemännen taiteen lukuhaasteeseen, molemmista näytelmistä on tehty useampiakin elokuvasovituksia.