Sherlock Holmes otti pullon takanreunukselta ja injektioruiskun hienosta marokiininahkaisesta kotelostaan.
The Sign of Four (1890)
Arthur Conan Doyle
suom. Jussi Korhonen
Basam Books 2009
156 sivua
sarja: Sherlock Holmes #2
Oma pokkari
GR: 3/5 tähteä
★★★½
Järjestyksessään toinen Sherlock Holmesin tutkimuksista kertova tarina on ehkä mielenkiintoisimmillaan kertoessaan Holmesista itsestään. Tässä romaanissa myös Watson tapaa tulevan vaimonsa. Monet yksityiskohdat olivat tietenkin tuttuja jo aikaisemmin lukemistani novelleista ja suhde Watsoniinkin on selvästi vasta rakentumassa. Mutta vaikka itse juoni ei ehkä vedä vertoja parhaimmille tarinoille, niin lukiessa ei mistään voi olla vielä varma, sillä Doylen tarinat saattavat olla hyvinkin yllättäviä, minkä takia niitä luetaankin edelleen. Kirjassa hiukan häiritsivät kolonialistiset asenteet muita kansoja kohtaan, mutta toisaalta on otettava huomioon, että teos on yli sata vuotta vanha ja aikansa tuote. Kirja oli kuitenkin ensimmäinen suomeksi lukemani Holmes sitten lapsuudenajan, ja se jo teki tästä minulle omanlaisensa elämyksen. Oli myös mielenkiintoista lukea näinkin aikaista Holmesia ja nähdä, mistä kaikki sai alkunsa. Lukemani suomenkielisen painoksen sanojen ja tapahtumien selitykset olivat myös hyödyllisiä.
"Minulle", sanoi Sherlock Holmes, "jää kokaiinipullo". Hän ojensi pitkän kätensä sitä kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina