Italo Calvino: Halkaistu varakreivi

Käytiin sotaa turkkilaisia vastaan. Terralban varakreivi, enoni Medardo, ratsasti halki Böömin tasangon suoraan kristittyjen leiriä kohti.

Il visconte dimezzato (1952)
Italo Calvino
suom. Jorma Kapari
Tammi 2004, Keltainen kirjasto #96
115 sivua
sarja: I nostri antenati #1

Kirjastosta
GR: 4 tähteä
★★★ ½

Olen jostain syystä lukenut ehkä viimeisen parin vuoden aikana varmaan enemmän spekulatiivistä fiktiota kuin koskaan aikaisemmin yhteensä, ja sittenkin vähäinen kirjamäärä kertoo siis siitä, että genre on minulle todella tuntematon. En oikeastaan varsinaisesti edes pidä maagisesta realismista, mutta tämänkin kuvailu (ohuutensa lisäksi) kiinnosti minua kovasti. Lisäksi Helsingin Sanomat sisällytti sen Keltaisen kirjaston 60 parhaan kirjan listalleen. Halkaistu varakreivi siis kertoo, nimensä mukaisesti, varakreivistä, joka palaa sodasta kirjaimellisesti halkaistuna (pitkittäis-, ei leveyssuunnassa, kuten ilmeisesti kannen kuvasta alunperin päättelin). Valitettavasti vain kotiin palaa ensimmäisenä se paha puolisko...

Kirjabingo 2016

Olen usein miettinyt, millaisen kirjabingon tekisin ja millaiseen mielelläni itse osallistuin, jos minulla olisi jonkinlainen alusta sen "esittelyyn". No nyt on ja tällaiseen päädyin tällä kertaa. (Tämä tosin on jo toinen versio, ekaan tuli muutoksia yhden yön yli nukkumisen jälkeen.) Se varmaan aika lailla heijastelee omia tavoitteitani lukemisen suhteen. Yritän nimittäin lukea sekä ajallisesti että maantieteellisesti monipuolisesti, samoin eri genrejäkin välillä, vaikka harvoin se oikeasti toteutuu. Lisäksi olen todennut, että monet ns. klassikot kuulostavat kovinkin mielenkiintoisilta ja tutustumisen arvoisilta, mutta yleensä tulee kuitenkin luettua enemmän uudempia kirjoja. (Blogin tägien mukaan about 29 lukemaani kirjaa on julkaistu viimeisten 25 vuoden aikana, verrattuna 26 kirjaan ennen vuotta 1990.) Samoin alunperin englanniksi kirjoitetut ovat yliedustettuina.

Saa käyttää haasteessa ja muutenkin.

Haasteista, uusista ja vanhoista

Suhteeni erilaisiin haasteisiin ja lukusuunnitelmiin on kovin ristiriitainen. Minä pidän niiden ajatuksesta, minä mielelläni suunnittelenkin kaikenlaista, mutta niiden toteuttaminen onnistuu harvoin, enkä missään nimessä halua ottaa niistä stressiä. Usein seuraava kirja tulee valittua aivan sattumalta, joko fiiliksen pohjalta tai ehkä olen nähnyt sen jossain, eikä siinä yleensä silloin haasteet paina. Lisäksi tietokirjallisuus menee usein hyvänkin romaanin edelle. (Mutta niitä en aina lue kannesta kanteen, joten en myöskään merkitse niitä minnekään. Näin kävi viimekin vuonna, luin mm. neljää muistelmateosta, joiden kirjoittajat olivat viettäneet enemmän tai vähemmän aikaa Venäjän/Neuvostoliiton vankiloissa/vankileireillä, mutta joista vain yhden kokonaan. Tsaarin aikaan oli muuten miellyttävämpää.) Jopa määrätkin vaihtelevat, toissa vuonna luin paljon (minulle), viime vuonna huomattavasti vähemmän. Mutta parempi vähän kuin ei ollenkaan, joten tämän vuoden lukutavoitteeni olkoon alustavasti 24 kirjaa ja ehkä 6000 sivua, kirjoista vähintään 10 voisi olla kotimaisia.